Eli, kirjoitin sunnuntaina äitille äitienpäivälahjan mukaan tällaisen pienen kirjeen ja ajattelin sitten myös jakaa sen teidän ja äitienne kanssa!♥ :3
--------------------------------------------------
Ensimmäisenä,
kun lapsi avaa silmänsä, tämä näkee äitinsä kasvot.
Vaikka näkökenttä on sumea, voi tuo pienen pieni ihmisolento nähdä kaiken sen
valon keskellä naisen, joka on kantanut tätä sydämensä alla yhdeksän kuukautta.
Äidin ääni rauhoittaa lasta, sillä juuri se ääni on ollut tuttu lapselle jo
pitkään ennen tämän syntymää. Lapsi muistaa sen, miltä äiti näyttää, tuoksuu,
miltä äidin kädet tuntuvat…
Vastasyntyneelle lapselle äiti tarkoittaa suojaa ja turvaa, sillä koko tämän
elämä riippuu juuri äidiksi kutsutun naisen olemassaolosta.
Ja jos äiti vain on läsnä, lapsi on
onnellinen.
Pienet jalat sipsuttavat pitkin pihanurmea. Aurinko paistaa taaperoisen
kasvoille lämpimästi tämän juostessa, välillä kaatuessa pehmeästi maahan. Äiti
hymyilee, katsoo hieman kauempaa ja välillä auttaa pienen lapsen ylös nurmelta
hellästi. Lapsi tarttuu äidin käteen, nauraa aurinkoisesti suulla, josta
loistavat pienet valkoiset etuhampaat. Lapselle äiti on kaikki, sillä Äiti on
hauskin, viisain, kaunein ja osaavin ihminen koko maailmassa! Äiti tekee
parhaat lihapullat, ostaa hienoimmat vaatteet ja lukee parhaat sadut iltaisin
ennen nukkumaanmenoa. Edes isä ei osaa kokata, imuroida ja kammata lapsen
hiuksia samaan aikaan!
Lapselle äiti on esikuva ja ensimmäinen
aito rakkauden kohde.
Äiti kohentaa pienen koululaisen repun asentoa ja kysyy: ”jännittääkö?”
Pieni ekaluokkalainen pudistaa päätään, vaikka todellisuudessa jännitys on
hirmuinen! Äiti hymyilee ja pörröttää lapsen hiuksia avaten kodin ulko-oven.
Maailma tuntuu avartuvan pienen lapsen silmissä ja tämä tarttuu äidin käteen
vielä viimeisen kerran koulun etuovella. Pienet huulet mutristuvat ja lapsi
kysyy: ”Äiti tulethan sinä minua vastaan?”
Äiti hymyilee (äidin hymy on lempeä ja
kaunis kuten suojelusenkelillä!) ja vastaa: ”Tottakai minä tulen!”
Lapsi vilkaisee viimeisen kerran äitiä ennen kuin astuu sisään
koulurakennukseen.
Äiti on aina tukena.
Huuto kaikuu talossa. Äiti on taas kieltänyt nuorta lähtemästä kavereiden
kanssa ulos illalla. Nuoren mielestä äiti on vain täysin ymmärtämätön kalkkis,
joka tahtoo vain kieltää kaiken hauskan. ”Eikö äiti luota minuun? Pitääkö äiti
minua ihan hölmönä? Eikö äiti rakasta minua?”, miettii nuori huoneessaan riidan
jälkeen. Nuori ei ymmärrä, miksi äiti asettaa rajoja, vaikka todellisuudessa
äiti omine äidinvaistoineen vain pyrkii suojelemaan lastaan kaikelta pahalta.
Äiti pelkää, suuttuu, pettyy ja suree kuten kaikki muutkin. Äitikin on ihminen, mitä nuori ei aina ymmärrä. Kuitenkin äidin asettamat rajat ovat äidinrakkautta
puhtaimmillaan: halua suojella ja taata lapselle hyvä tulevaisuus.
Huone on täynnä pahvilaatikoita, sänky raahattu jo muuttoautoon. On tullut aika
jättää hyvästit näille huoneille, tälle talolle ja sen pihakiveyksille.
Jokainen linnunpoikanen lentää joskus ulos pesästä, niin myös ihmisillä. Kun on
tullut lapsen aika alkaa rakentaa omaa elämää uudessa ympäristössä, omassa
asunnossa, jossain kaukana kotoa, alkaa todella miettiä lapsuuttaan ja kaikkia
niitä muistoja, joita on mukaansa kerännyt. Jokainen miettii varmasti jossain
vaiheessa elämäänsä, että vastasiko oikeastaan koskaan vanhempiensa odotuksia: Oliko oikeastaan koskaan äidin
järkkymättömän tuen arvoinen. Silloin vain muistaa kaikki ne hetket: äidin
onnellinen hymy sairaalassa, kun lapsi avasi silmänsä. Äidin pehmeät ja vahvat
kädet, kun kompastuit liukaalla nurmikolla. Äidin rohkaisevat sanat
ensimmäisenä koulupäivänä… Ja ennen kaikkea sen, kuinka paljon äiti onkaan
lastaan tukenut ja opastanut. Kun lähdön
hetki koittaa ja koti jää taakse, säilyvät äidin neuvot ja opetukset ikuisesti
lapsen mielessä.
Yhdeksän kuukautta Äiti kantaa lähellä sydäntään pientä olentoa, joka
syntyessään tulee rakastamaan tätä yhtä pyyteettömästi kuin Äiti pienokaista.
Äiti rakastaa lastaan, hoitaa, ruokkii ja tekee valtavasti töitä lapsensa
eteen.
Ja mielestäni se jos mikä on kiitoksen
arvoista.
Kirjoitin tämän, sillä tahdon kiittää sinua, Äiti.
Tahdon kiittää sinua kaikesta, mitä olet koskaan eteeni tehnyt. Näiden 17
vuoden aikana olet tukenut ja rakastanut minua, vaikken ehkä olekaan välillä
käyttäytynyt sen kaiken arvoisesti. Olet auttanut minua kulkemaan eteenpäin ja
sanonut ”hidasta vähän”, kun olen sitä tarvinnut.
Vaikka joskus kiukuttelen tai tiuskin, tahdon nyt sanoa että todella rakastan sinua ja että olen
kiitollinen siitä kaikesta, minkä olet eteeni tehnyt.
Kiitos rakas Äiti, olet minulle niin kovin tärkeä.
Hyvää Äitienpäivää 13.5.2012
