torstai 17. joulukuuta 2009

There's nothing for me anymore



Miksi tässä käy aina näin? Miksi käy aina niin, että jo valmiiksi säröinen sieluni halkeaa hetki hetkeltä enemmän? Miksi sen ennen niin sileä pinta on nyt karhea ja rikottu? Miksi se kipu ei kaikkoa? Miksi aikapommi sisälläni vain pitkittää tuskaani? Miksei se vain räjähdä ja tapa minua? Miksen voi päästää irti? Miksi vain roikun kynsin hampain kiinni omassa tuskassani? Miksen pääse eroon? Miksen vain lopeta tätä peliä tähän?
Miksi?
Miksi?
Miksi?



Ei... Älä katso minua. Olen ruma. Rumempi kuin kukaan, kamalampi kuin yksikään muista.
Ei, älä katso minua. Kauniit silmäsi vain joutuisivat näkemään jotain mitä niiden ei pitäisi nähdä. Kipua, kyyneleitä ja loputtomasti tukahdutettuja tunteita, jotka suljin varta vasten pois muiden ulottuvilta.
"Turvaan"....


Ole kiltti, tule onnelliseksi. Minä kuolen, sinä jäät. Vaikka katoan, kaikki säilyy ennallaan. Maapallo ei pysähdy. Muut jäävät henkiin. Teidän sydämenne eivät pysähdy ja henkenne kulkee. Te liikutte, käyttäydytte ja olette; täysin samalla tavalla kuin aina ennenkin.
Vain minä pysähdyn. Sydämeni lakkaa lyömästä, pumppaamasta verta kehooni ja pitämästä minua hengissä.

Minä kuolen. Katoan.
Poistun näyttämöltä vähin äänin, jälkiä jättämättä...


Minä tahdon pois täältä...
Ole niin kiltti, anna mun mennä...
------------------------------------------------------------------------------------------------

Mä luulen, tänne kuulu en
Toisenlaisesta haaveilen
Siks mä teen kauniimman maailman
Uniini katoan
Kuka tietää, mikä on todellisuus

Jotkut sanoo, että mä pakenen
Kun ikkunat ja ovet lukitsen
Mutta mä teen uuden maailman
Entistä kauniimman
Minä tiedän
Se on todellinen






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti