perjantai 25. joulukuuta 2009

Wer bin ich?

Kuka minä olen?

Tyhjyys. Tyhjyys päässäni. Tyhjyys mielessäni.
Pelkkää mustaa. Ei muistikuvia tai tunteita. Ei mitään.
Tällaisina hetkinä tekisi vain mieli painaa puukko läpi
kädestä ja tietää että, tuntee jotain. Tietää, että on
jokin. Tuntea olevansa olemassa. Saada siitä jonkinlainen selko.

Niin... Kuka minä olen? Yleensä henkilöllisyyttä kysytään
vierailta. Tuntemattomilta. Mutta miksi kysyä sitä muilta,
jos ei tunne edes itseään?

Jos joku kysyy minulta kuka olen, en tiedä mitä vastata.
Kyllä, nimi, asuinpaikka, ikä, syntymäpäivä... Niiden luulisi kertovan kaiken.
Ei, se on harhaa. Ne ovat tietoja, jotka eivät kerro ihmisestä itsestään.
Mutta on olemassa myös tietoa, joka kertoo millainen ihminen on.
Se kertoo muille ja itselleen, kuka, millainen, miksi ja missä tämä ihminen on.
Se tieto kertoo luonteen, kiinnostuksen aiheet ja muuta sellaista.
Mutta se tieto tulee etsiä. Löytää.
Itsensä tulee löytää, jotta tietää mitä elämältään tahtoo.

Mutta se tässä onkin ongelmana.
En tiedä kuka olen, koska en tiedä kuka näistä on minä.
Kuka näistä pääni sisällä olevista ajatuksista on minä?
Olenko minä se masentunut ja särkynyt pikkutyttö?
Vaiko kenties elämäniloinen, hymyilevä nuori nainen?
Olenko heistä se ruokaa inhoava, haavojaan peittelevä, itsetuhoinen?
Olenko onnellinen? Olenko rohkea?
Vai olenko yhtään mitään?

Kuka minä siis olen? Olenko minä minä, vai en kukaan?
Kuka on tuo, joka katsoo minua peilin toiselta puolen ruskeine silmineen?
Kuka hän on?

~
Clean and clear
Our paths cross
A single fragment of a dulcet rhythm on our fingers
Crystal clear
You're melting away
A single beam of pale vermillion in the rain

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti