torstai 7. tammikuuta 2010

Living... What does it mean?

Tuolla päässäni asuvalla minällä taitaa olla jotain asiaa?
Ha, Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Juuri nyt, kun on saanut hetkestä edes hieman kiinni
ja tuntuu edes hieman onnelliselta, sillä on jotain asiaa.
Se nauraa ja tahtoisi viiltää ranteeni auki.
Nuolaista verta ja toistaa sama.
Toistaa kunnes kaikki katoaisi.
En vastaa jos se kysyy. En reagoi mitenkään. En tahdo takaisin pimeyteen.

~~

Tuntuu... hyvältä. Lämpimältä. Elävältä. Kerrankin tapahtuu jotain hyvää.
Jotain, mistä saa syyn hymyillä. Vetää suupielet korviin ilman, että tuntisi syyllisyyttä.
Pakkomielteinen ajatukseni siitä että elän pimeydessä on poissa.
Se vain katosi.
Haihtui pois. Hetkellisesti.
Olen varma että se palaa. Masentuneisuus. Ahdistuneisuus...
Mutta se on sen ajan murhe.
Nyt keskityn siihen, mitä on, mitä saan, mitä teen.
Ja vain nyt, koen tämän.
En koe sitä huomenna, en viikon päästä.
Vain nyt.
Elän hetkessä.
Tunnen tuulen kasvoillani, sen kylmyys pistelee.
Näen tähtitaivaan. Miljoonia pieniä pisteitä, jotka tuikkivat valoaan.
Kuulen kuinka maailma liikkuu, se ei pysähdy.
Koen kaiken ympärilläni.
Olen iloinen että elän.
En ehkä iloitse siitä huomenna, mutta nyt on nyt.
Nyt tunnen olevani elossa.
Nyt minä elän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti