maanantai 22. maaliskuuta 2010

Love is all around








Onni... Onnellisuus...
Tätäkö se oikeasti on?

Helvetin paljon parempaa kuin mitä kuvittelin...

Kerranki voi hymyillä feikkaamatta,
nauraa vilpittömästi ja tuntea iloa ilman katumusta.
Kyyneleiden täyttämät päivät... Olisivatpa ne historiaa.
En usko, että elämäni tulisi koskaan täysin täydellistä olemaankaan,
mutta juuri nyt en välitä huomisesta.
Minä tahdon elää tässä ja nyt.
Se jos mikä oli kalliin aikani tuhlausta;
Murehtiminen, kun ei ollut mitään murehdittavaa...
Mutta se oli eilen.
Tänään on tänään.
Ja kerrankin minulla ei ole mitään valittamista.
Kerrankin asiat ovat hyvin.
Ja olen siihen tyytyväinen.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tulin siihen tulokseen, että onnellisuus koostuu pienenpienistä palasista,
jotka kukin omalla tavallaan kokoaa palapeliksi.
Joillakin palasien kerääminen vie aikaa, toisilla taas ei.
Omalla kohdallani palapelistä puuttui oleellinen:
"Rakkaus".
Jotkut etsivät sitä, toiset odottavat kärsivällisesti.
Mutta ilman rakkautta ei voi elää.
Jokaisella ihmisellä on tahto rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Kukaan ei tahdo, eikä toivottavasti jää yksin.
Sillä uskon, että kaikille on tässä maailmassa joku joka välittää.
Joku, joka nukahtaa illalla viereesi ja herätessäsi on yhä siinä.
Joku, jolle sanoa "rakastan sinua".
Joku, joka saa sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi.
Joku, joka pitää kiinni, eikä päästä irti...

Jokainen meistä tarvitsee jonkun vierelleen.

Rakkautta ei tule kiirehtiä.
Sen kanssa täytyy olla kärsivällinen ja odottaa.
Kuten yksikään hedelmä, rakkaus ei kypsy päivässä,
ei välttämättä edes viikossa, kuukaudessa, vuodessa...
Se vie aikaa.
Kärsimätön vain pudottaa palasensa maahan ja
rikkoo sen.

Kärsivällisyys on rakkautta.
On rakkautta antaa aikaa ja odottaa.
On rakkautta kuunnella toista.
On rakkautta välittää.
On rakkautta olla lähellä.

Hymy, halaus, suudelma tai muutama sana...
Vaikka kättely!
Rakkautta pystyy ilmaisemaan lukemattomilla eri tavoilla,
mutta kaikkeen saa saman merkityksen.
Kaikkeen saa viestin kiintymyksestä.

Rakkautta on niin monenlaista, etten edes voisi kuvitellakkaan selittäväni kaikkea,
mutta sen tiedän, että missään muodossa se ei katoa.
Se on maailman ainoa lähde, mikä ei ehdy.
Ihmismielen loputtoman kaaoksen viimeinen rauha.
Hyvin hoidettuna se kestää, kestää, kestää...
Kaikki on lopulta kiinni siitä...
Jos vain rakastat.





torstai 11. maaliskuuta 2010

The Day before Yesterday



Vielä eilen olin pieni tyttö.
Lapsi, joka iloitsi jokaisesta hetkestä.
Jokainen ihminen, jokainen kasvi...
Uteliaasti tutkin kaikkea.
Tahdoin oppia, tuntea, tietää.

Liian suuret kumisaappat jalassa pompin lätäköissä,
kesäsateen hyväillessä nauravia kasvojani.

Keväällä poimin leskenlehtiä lumen alta paljastuvalta tien pientareelta
ja vein ne leikkimökkiin pieneen lasipurkkiin.
Itkin kun kukat kuihtuivat...

Talvella ihailin lumihiutaleita.
Ihailin sitä kuinka hentoja ja kauniita niiden kiteiset pinnat olivat.
Leikin lumessa rakennellen linnoja ja lumiukkoja.

Kaaduin valtavaan, vasta haravoituun lehtikasaan.
Kosteat lehdet liimautuivat keltaisen tuulitakkini pintaan.
Viileä syysaurinko ei enää lämmitänyt maata...

Silloin en pelännyt.
Silloin en miettinyt mitä tuleva tuo.
Elin jokaisessa hetkessä hymyssä suin.
Nautin joka minuutista elämässäni...

Minä tahdon sen elämänasenteen takaisin.
Minä tahdon taas elää niin.
En minä tahdo jäädä maahan.
Tahdon nousta ja kävellä.
Kävellä niin pitkään kun jalkani minua kantavat.
Kulkea kohti tulevaa pää pystyssä katse suunnattuna huomiseen...

I'm gonna fuckin' win this game, no matter what.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Change the song, please.





Elämämme ovat täynnä muutoksia.
Uudistuksia pullollaan.
Joskus muutoksen tekeminen ei ole niin helppoa.
Joskus uuden aloittaminen ei ensin tunnu oikealta.
Joskus se ei vain onnistu.
Joskus tekisi mieli jäädä tuttuun ja turvalliseen menneisyyteen.
Tekisi mieli vain jäädä paikoilleen.
Mutta joskus pienen pienetkin uudistukset tekevät hyvää.
Ne värittävät tylsäksi venähtänyttä arkeamme.

Pienillä muutoksilla voit muuttaa koko elämäsi.
Mutta millainen muutos tai valinta on oikeanlainen?
Siihen ei ole oikeaa, eikä väärää vastausta.
Kukin päättää elämästään.
Kukin päätää mihin lahjansa käyttää.
Se miten elät, mitä päätät, miten toimit,
riippuu täysin sinusta.
Se riippuu täysin mitä elämältäsi odotat ja tahdot.
Äläkä sano ettei sinulla ole tulevaisuutta.
Älä sano että kaikki on menetetty ja turhaa.
Älä sano niin...
Koska silloin valehtelisit.

Ihmiselämä ei ole hukkaanheittämistä varten.
Se on annettu meille vain että eläisimme sen alusta loppuun.
Jotta käyttäisimme ainoan tilaisuutemme elää kuten tahdomme,
ollaksemme onnellisia ja kun lähdön aika koittaa, emme katuisi mitään.

Omalla kokemuksella sanon, että pienikin muutos ajatustavassa saa
maailman näyttämään huomattavasti paremmalta paikalta.
Kokeilkaa vaikka!
Etsikää huonoistakin asioista jotain hyvää.
Tehkää niinkuin itsestänne parhaaksi tuntuu.
Älkää antako muiden sanojen kahlita teitä.
Te olette ihmisiä, vapaita kulkemaan.
Te olette sellaisia kuin itse itsestänne teette.

Jos väsytte, levätkää.
Jos tarvitsette apua, pyytäkää sitä.
Jos olette yksinäisiä, ottakaa kännykkä käteen ja soittakaa ystävälle ja pyytäkää hänet vaikka kahville.
Jos on tylsää, keksikää tekemistä...
Ei mikään tule tilattuna tarjottimella suoraan nenäsi eteen.
Kaikki täytyy rakentaa alusta loppuun eikä kukaan kykene siihen yksin.
Mutta mikä parasta, ei ihminen koskaan ole yksin.
Aina saa apua jos vain tahtoo.
Ei kenenkään tarvitse yrittää jaksaa aivan yksin.
Kun ymmärrät sen, näet asiat paljon valoisammin
ja pystyt hymyilemään.

Ei muutoksia siis tarvitse tehdä yksin.
Ne voivat tapahtua pikkuhiljaa.
Pikkuhiljaa sitten ymmärrät kuinka muutoksesta olikin hyötyä.
Jopa niistä pienimmistä.
Ja silloin kiität ihmisiä jotka auttoivat sinua.
Ja kiität itseäsi, että onnistuit siinä.




maanantai 1. maaliskuuta 2010

Happy b-day from mysef to myself.



Näin se menee.
Vuosi vuodelta sitä ikää vaan tulee lisää ja aika kuluu.
Kaikki muuttuu.
Mikään ei pysy samana.
Tosin jotkin asiat palaavat takaisin kun
taas jotkin murenevat eivätkä koskaan palaa.

Kieltämättä aika ahdistavaa.

Juuri ne asiat lähtevät, mitä eniten rakastaa ja tarvitsee.
Juuri ne tunteet katoavat ja haihtuvat ilmaan.
Juuri ne tärkeimmät, rakkaimmat ihmiset kaikkoavat viereltäni.
Juuri ne sanat eivät olleetkaan koskaan minua varten.

Joskus sitä oikein pysähtyy miettimään mihin on elämäänsä tuhlannut.
Mihin on kadottanut kaiken sen ajan, jonka läpi on kulkenut.
Mihin on kadottanut kaikki ne hyvät ja ihanat asiat.
Aikaan?

Aika kuluu, eihän se tunnetusti ketään odota.
Ei, vaikka kuinka yrittäisi pysyä paikallaan.
Se kulkee koko ajan.
Hidastumatta.
Nopeutumatta.
Täysin puolueettomana, täysin itsenäisenä.
Joskus tosin voisi ajatella Ajan olevan itsekäs.
Eihän se muita ajattele.
Kulkee vain.
Ja kun ihminen jää tarpeeksi jälkeen, Aika jättää.
Hän kuolee.
Hän katoaa.
Hän jää tilaan, jossa hän oli, Ajan kiirehtiessä eteenpäin.

Silloin ihmiset sanovat: "Eihän vielä ollut hänen Aikansa lähteä."
Tosiasiassa se joka lähtee, ei ole hän.
Se on Aika.
Voi olla, että jos ihminen oli nuori, hän ei ollut käyttänyt aikaansa hyvin.
Hän ei ollut elänyt niinkuin tahtoi.
Hän ei ollut käyttänyt saamaansa lahjaa.
Hän ei saanut siihen mahdollisuutta.
Hän ei pysynyt mukana ajassa.
Hän ei ollut ehtinyt.

Eläminen ei ole sitä, että kärsit.
Eläminen ei ole sitä, että olet yksin ja peloissasi.
Eläminen ei ole sitä, että vihaat elää.

Aika jonka elät on rajallinen.
Aika jonka käytät elämääsi, ei ole ikuinen.
Siksi kannattaisi miettiä mihin ja miten käytät sen.
Käytä siis aikasi haluamallasi tavalla.
Ole onnellinen.
Koska sinulla sitä vielä on jäljellä.