maanantai 1. maaliskuuta 2010

Happy b-day from mysef to myself.



Näin se menee.
Vuosi vuodelta sitä ikää vaan tulee lisää ja aika kuluu.
Kaikki muuttuu.
Mikään ei pysy samana.
Tosin jotkin asiat palaavat takaisin kun
taas jotkin murenevat eivätkä koskaan palaa.

Kieltämättä aika ahdistavaa.

Juuri ne asiat lähtevät, mitä eniten rakastaa ja tarvitsee.
Juuri ne tunteet katoavat ja haihtuvat ilmaan.
Juuri ne tärkeimmät, rakkaimmat ihmiset kaikkoavat viereltäni.
Juuri ne sanat eivät olleetkaan koskaan minua varten.

Joskus sitä oikein pysähtyy miettimään mihin on elämäänsä tuhlannut.
Mihin on kadottanut kaiken sen ajan, jonka läpi on kulkenut.
Mihin on kadottanut kaikki ne hyvät ja ihanat asiat.
Aikaan?

Aika kuluu, eihän se tunnetusti ketään odota.
Ei, vaikka kuinka yrittäisi pysyä paikallaan.
Se kulkee koko ajan.
Hidastumatta.
Nopeutumatta.
Täysin puolueettomana, täysin itsenäisenä.
Joskus tosin voisi ajatella Ajan olevan itsekäs.
Eihän se muita ajattele.
Kulkee vain.
Ja kun ihminen jää tarpeeksi jälkeen, Aika jättää.
Hän kuolee.
Hän katoaa.
Hän jää tilaan, jossa hän oli, Ajan kiirehtiessä eteenpäin.

Silloin ihmiset sanovat: "Eihän vielä ollut hänen Aikansa lähteä."
Tosiasiassa se joka lähtee, ei ole hän.
Se on Aika.
Voi olla, että jos ihminen oli nuori, hän ei ollut käyttänyt aikaansa hyvin.
Hän ei ollut elänyt niinkuin tahtoi.
Hän ei ollut käyttänyt saamaansa lahjaa.
Hän ei saanut siihen mahdollisuutta.
Hän ei pysynyt mukana ajassa.
Hän ei ollut ehtinyt.

Eläminen ei ole sitä, että kärsit.
Eläminen ei ole sitä, että olet yksin ja peloissasi.
Eläminen ei ole sitä, että vihaat elää.

Aika jonka elät on rajallinen.
Aika jonka käytät elämääsi, ei ole ikuinen.
Siksi kannattaisi miettiä mihin ja miten käytät sen.
Käytä siis aikasi haluamallasi tavalla.
Ole onnellinen.
Koska sinulla sitä vielä on jäljellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti