sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Happy, Stupid girl

Eräs blogin kirjoittaja kirjoitti "hölmöstä tytöstä"...



Hölmöstä tytöstä, joka voisi olla onnellinen.
Hölmöstä tytöstä, joka tahtoo elämäänsä vain yhden henkilön.
Hölmöstä tytöstä, joka on rakastunut...

Minä olin hänen kaltaisensa hölmö tyttö..
Minä tahdoin elämääni vain yhden henkilön.
Minä tahdoin vain rakastaa.
Ja minä sain hänet.

Minä sain jotain materiaa arvokkaampaa.
Minä sain jotain uskomattoman ihanaa ja kaunista.
Minä sain lahjaksi maailman tärkeimmän tunteen.
Minä sain rakkauden.
Minä sain Hänet.

Sillointällöin eksyn miettimään, olenko laisinkaan hänen arvoisensa.
Olenko minä tarpeeksi?
Kelpaanko minä näin?

Entä jos käy niin kuin aina ennenkin?

Sitten muistan, rakkaus perustuu luottamukseen...
Miksi siis epäilisin?
Minähän luotan ja paljon luotankin.
Kuka tietää, kostautuuko sinisilmäinen luottamukseni joskus,
vai maksaako vaivan takaisin...
Kuka tietää meneekö se niin vai näin...

Kuka tietää?


Mutta ketä kiinnostaa?

Minä luotan rakkauteen.
Minä luotan häneen.
Minä olen sitä mieltä,
että vaikka kuinka monta kertaa hän luottamukseni pettäisikään....
Olen aina valmis antamaan sen takaisin.
Olen valmis antamaan anteeksi.
Minä rakastan.
Rakastan ehkä liikaakin.

Mutta ei se haittaa...
Sillä luultavasti se on ainoa asia mihin minun ruumiini ei väsy.

Niinpä tulin tulokseen: Mitä väliä vaikka olisinkin vain hölmö tyttö...
Sillä minä olen
onnellinen, hölmö tyttö.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti