maanantai 17. toukokuuta 2010

Every day is still worth of livin', ya know.


Tänään on tänään, huominen onkin jo sitten aivan eri asia.

Ihmisillä on paha tapa ajatella asiat aina liian pitkälle.
Ajattelemme, että "Huomenna sitä, ensivuonna tätä."
Entäpä sitten, kun suunnitelmat murskaantuvat.
Tulee este. Tie katkeaa.
Entäpä jos... Keskittyisimme joskus tähän hetkeen?
Eläisimme hetkessä.
Tuntisimme ohitse kulkevan tuulen ja auringon lämmön kasvoillamme
murehtimatta sitä millainen sää huomenna on.
Kaikki, mikä on nyt, olisi oikeasti nyt,
eikä viikon päästä hatarana muistikuvana...

Niin moni hyvä hetki menee hukkaan, kun murehdimme huomista.
Niin moni tärkeä ja kaunis asia jää huomaamatta ja painuu ajan virran pohjaan.
Liian usein unohdamme sen, mitä meillä jo on, sen taa mitä tahdomme.Aivan liian usein...

Toisaalta on epäreilua, ettemme nauti siitä mitä meillä jo on.
Odotamme aina lisää, parempaa, enemmän ja enemmän; aina jotain uutta.
Mutta kun tarkemmin ajattelee, kaikilla ei ole kaikkea.
Kaikilla ei välttämättä ole sitä mitä sinulla on.
Siitä huolimatta he nauttivat siitä.Nauttivat, he elävät nyt.

Esimerkiksi ihmiset, jotka tietävät elävänsä viimeisiä päiviään, hymyilevät.
He nauttivat jokaisesta päivästään, jokaisesta minuutista, jonka heidän sydämensä lyö.
He eivät elä eilisessä, eivät murehdi menneitä.
He eivät varro epävarmaa huomista...
Heille jokainen hetki on lahja; hetki joka todella kannattaa elää.

Niin...
Jokainen ikäväkin hetki on elämisen, tuntemisen, arvoinen.
Jokainen minuutti on huomattava osa hetkeä nimeltä "NYT".
Älkäämme siis murehtiko tulevaa, sillä vain nyt sinä voit siihen vaikuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti