tiistai 21. syyskuuta 2010


Tänään oli tukioppilaskoulutus.

Jotenkin tunnen oloni kovin kotoisaksi tehdessäni sitä hommaa.
Tunnen olevani oikeassa paikassa, kun saan auttaa muita,
vaikka ne "muut" ovatkin aika kiittämättömiä seitsemäsluokkalaisia.
Aivan sama, minä pidän siitä että voin olla avuksi jos joku sitä tarvitsee.
Tahdon olla luotettava ihminen jonka puoleen voi kääntyä tilanteessa kuin tilanteessa.
Minä tahdon auttaa.

Joo, ehkäpä tavoitteeni ovat hieman liian kaukaa haettuja.
Joo, olen ehkä hieman sinisilmäinen maailmassa jossa maailmanparantaja-tyyppejä ei enää arvosteta.
Ehkäpä olen vain pieni tyttö joka tahtoisi muutosta maailmaan, jossa ollaan niin kovin kylmiä ja etäisiä muita kohtaan.
Tahtoisin niin kovasti kääntää ihmisten kylmäkiskoisen suhtautumisen toisiinsa lämpimäksi luottamukseksi.
Minusta kun olisi niin kovin hienoa jos voisimme olla sovussa keskenämme edes hetken.

No jaa, eihän maailmasta saa täydellistä, koska eihän ole mitään, mikä määrittelisi täydellisen.

Mutta ehkäpä joku päivä minunkin työlläni on jokin merkitys.♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti