sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Say Goodbye, Don't Be Afraid?


Maailmassa on monenlaisia pelkoja.

Joku pelkää pimeää, nukkuu yönsä valot päällä.
Joku pelkää hämähäkkejä, joutuu paniikkiin nähdessään sellaisen.
Joku pelkää ahtaita paikkoja, pysyy mahdollisimman väljillä paikoilla.
Joku pelkää neuloja, kaihtaa rokotuksia.
Joku pelkää läheisyyttä, pysyy omissa oloissaan kaukana muista.
Joku pelkää kuolemaa, piiloutuu omaan kuoreensa eikä muista elää.

Minä pelkään menettämistä.
Pelkään menettää jotain todella rakasta ja tärkeää.
Pelkään menettäväni ystäväni.
Pelkään menettäväni hänet, jota rakastan kaikkein eniten.
Pelkään menettäväni perheeni.
Pelkään menettäväni itseni.

Menettämisellä en välttämättä tarkoita kuolemaa,
sillä pelko numero kaksi on yksin jääminen.
Yksinkertaisesti sanottuna minä en kestäisi sitä, jos jäisin yksin.
Ei ihmisiä ympärillä...
Ei ketään jolle kertoa ajatuksiaan tai tunteitaan.
Yksin en luultavasti olisi yhtään mitään.

Nämä pelot ovat kulkeneet mukanani aina.
Jo pienenä en tahtonut jättää ihmisiä taakseni, mutta niin vain on pakko tehdä.
Jonkun on aina pakko lähteä.
Ja minun on kai vain opittava hyväksymään se...

4 kommenttia:

  1. Nää siun kijrotelmat on aina nin yhtä ihania tiedätkös :---| Olen vaan niin hömelö etten oikein mitää järkevää osaa näihin kommentoida, muttta näitä on aina kiva lukea .www.'

    VastaaPoista
  2. Kiitos kuitenkin kommentista ja mielipiteestä :33♥ aina saa kommentoida ja ihan mitä tahansa mieleen juolahtaa!

    VastaaPoista
  3. En minäkään osaa näihin mtn sanoa.
    Mutta, en mä sua jätä! Lupaan. <3

    VastaaPoista
  4. Awwwwww Iggy kyl mä sen tiesin♥ ,___,

    VastaaPoista