perjantai 31. joulukuuta 2010

And let the peace fall on our world. Happy new year♥!


Uusi Vuosi....

On aika heittää hyvästit menneelle...

Usein se ei olekaan niin helppoa, kuin on kuvitellut....


Mutta nyt on tullut vihdoin aika päästää irti.


Kaikki ne muistot, jotka tuottavat tuskaa, on aika haudata routaiseen maahan.

Jokainen ilkeä tai inhottava sana, on aika puhaltaa pakkaseen.

Epämiellyttävät ajatukset murheet on aika hukuttaa hyiseen veteen.


Unohtakaa viha, oppikaa rakastamaan.

Hymyilkää, iloitkaa, tulkaa onnellisiksi, kun teillä on vielä aikaa.
Älkää luovuttako, mitään ei ole vielä menetetty.
Olette vapaita kulkemaan, vapaita tuntemaan ja ajattelemaan.

Pitäkää kiinni elämästä ja löytäkää sille tarkoitus.
...Ja ennen kaikkea, eläkää sitä ainoananne.
Ehkä toista mahdollisuutta ei koskaan enää tulekaan...



"Each breath breathed means we're alive
And life means that we can find
The reasons to keep on getting by
And if reasons we can't find
We'll make up some to get by
'Til breath by breath we'll leave this behind"
~ Superchick - Breathe~


Näillä sanoilla toivotan teille Onnellista Uutta Vuotta.
Toivon teille uusia alkuja, hymyä ja onnea uudelle vuodelle 2011.
Ja kiitos teille, lukijat, jotka jaksatte ehkä seuratakin ajoittaista angstailuani.
Kiitos, olette tärkeitä♥

Erikseen tahtoisin kiittää tästä vuodesta Ystäviäni ja Tyttöystävääni.
He ovat pitäneet minut pystyssä huonoina aikoina ja auttaneet silloinkin, kun en ole sitä itse ymmärtänyt pyytää.
Kiitos, minä rakastan teitä♥

Ja nyt, päästän teidät nauttimaan Uuden Vuoden odotuksesta,
Näkemiin, nähdään ensi vuonna!♥

perjantai 24. joulukuuta 2010

Merry X-mas♥




Tosiaankin, se taitaa olla jouluaatto nyt!

Toivotan Kaikille Rauhallista Joulua

maanantai 20. joulukuuta 2010

Love is Love and I support it.


Tämä on omistettu sinulle, rakkaani.♥

Maailmassa on paljon asioita, joita ihmiset tahtovat.
Rahaa, valtaa, omakotitalon, kukkapenkin, uuden auton tai pihakiveyksen....
Ihmiset tahtovat hyvin erilaisia asioita.
Mutta minä tahdoin rakkautta...
Minä etsin sitä...
Yritin löytää jotain, joka kuitenkin oli edessäni koko ajan...
Ja kun ymmärsin, se oli saavuttamattomissani.
Se oli jotain, mihin käteni eivät yltäneet, vaikka kuinka kurkotin...

Sitten eräänä päivänä yksinäisyyteeni minulle esitetiin kysymys:
"Annatko anteeksi?"

Tottakai.
En miettinyt hetkeäkään... Enkä todellakaan kadu sitä.
Ei ole olemassakaan niin kamalaa tekoa, jota en antaisi sinulle anteeksi.
Ei ole olemassakaan asiaa, mikä saisi minut rakastamaan sinua yhtään vähemmän.

Siitä hetkestä lähtien, kun kysyit minulta ne muutamat sanat...
Siitä hetkestä on nyt yhdeksän kuukautta.
Jollekin se on kuin sekunti, jollekin koko elinikä...

Minulle se on aika, joka sisältää enemmän rakkautta, kuin kukaan voisi sanoilla kuvailla...

Siitä kiitos sinulle.

Minä rakastan sinua.
Rakastan silmiäsi ja katsettasi.
Rakastan käsiäsi ja kosketustasi.
Rakastan jalkojasi ja askeleitasi.
Rakastan ääntäsi ja sanojasi.
Rakastan huuliasi ja suudelmiasi.
Rakastan jokaista pientäkin kohtaa sinussa...
Minä rakastan kaikkea sinussa.
Minä rakastan sinua...

...Enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa.


Ensitapaamisestamme lähtien olin ajatellut kuinka sinussa oli jotain kiehtovaa.
Mieleni teki suojella sinua...
Tarttua käteesi ja johdattaa.
Sulkea sinut syliini ja silittää hiuksiasi.
Suudella huuliasi ja pitää niillä tuo kaunis hymysi...
Hetkeksikään tuo tunne ei ole kadonnut.
Yhä vain minä tahdon suojella sinua kaikelta, mikä koskaan voisi sinua satuttaa.
Ja yhä edelleen tahdon saada tuon hymyn pysymään huulillasi...
Ikuisesti.

Kyyneleesi minä pyyhin pois kauniilta kasvoiltasi.
Surun revin palasiksi ja puhallan tuuleen.
Pelon heitän liekkien syleilyyn...
Ja mitä tahansa onneen tarvitaankaan, teen sen vuoksesi epäröimättä.

Sillä sinä olet maailmani:
Olet tähteni kirkkaalla yötaivaalla.
Olet ilma, jota hengitän.
Olet valo, joka näyttää tien pimeässä.
Olet pimeä, joka tuudittaa minut uneen.
Olet tuuli joka hyväilee kasvojani.
Olet sade, joka tuhansin pisaroin suutelee ihoani.
Olet kaikkeni, jota tarvitsen elääkseni.

9 kuukautta on lyhyt aika tavallisessa ihmiselämässä.
Siksi minä toivon, että saan viettää kanssasi loppuelämäni.
Minä lupaan tukea sinua niin myötä-, kuin vastoinkäymisissäkin, ja
rakastaa vilpittömästi koko sydämestäni, kunnes kuolema meidät korjaa.

Mutta lupaan, että edes kuolema ei voi meitä erottaa.

Rakastan sinua


All I want for Christmas is you...♥


Ah, Vihdoinkin on se aika vuodesta...
Joulu.
Voi kuinka pidänkään siitä~
Rakastan antaa ihmisille lahjoja ja toivottaa hyvää joulua ja toivoa, että he todella saavat onnellisen joulun.

Mielestäni yhdenkään olennon ei pitäisi kärsiä jouluna.
"Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto" ei vain valitettavasti päde enää missään...
Joulun, perheiden ja onnen vuoksi ei lopeteta sotia tai lakata vihaamasta.
Surullista, eikö?

Joulun pitäisi olla ilon, onnen ja rakkauden juhla, jota kenenkään ei pitäisi joutua viettämään vihan ja yksinäisyyden keskellä vasten tahtoaan.
Jouluna pitäisi kerääntyä yhteen, jakaa se rauhan ja lämmön tunne,
tietää että joku välittää ja on lähellä...

Siksi joulu on minusta ajatuksena kerrassaan upea juhla...
Harmi vain, että se on nykyään vain materiaa ja hohtavia jouluvaloja vailla aitoa merkitystä....
Jouluna tulisi pysähtyä...
Rakastaa
Välittää
Olla onnellinen
Tehdä joku muu onnelliseksi
Sulkea silmät ja hengittää rauhaa ja lämpöä suoraan kaamoksen jäätämään sydämeen
Olla hetki ihan hiljaa...

Antaa hetken viedä.


P.s.
Tiesinhän minä sen, etten tänäkään vuonna saa jouluksi sitä lahjaa, jonka kaikkein eniten tahtoisin...
Siihen menee luultavasti vielä monta vuotta...
Mutta toivon... Minä todella toivon saavani sen vielä.
Minä tahdon viettää jouluni sinun kanssasi, rakas.♥
Ja vielä jonakin päivänä sekin on mahdollista...

lauantai 4. joulukuuta 2010

Under the bright winter sky.


Mitä talvi tuokaan mukanaan?

Minulle talvi tuo ainaisen kaamosmasennuksen, joka kaikista vitamiineista ja valoista huolimatta saa minusta yliotteen...

Minä itken.
Talvella kyyneleet vain tuntuvat tulevan helpommin. Ne jäätyvät poskilleni sotkien rajaukset sumenevista silmistäni. Ne putoavat lumeen värjäten sen mustaksi; mieleni väriseksi. Ne jättävät kasvoilleni suolaisen surun...

En tiedä, miksi se on näin.
En tiedä, miksi kyyneleet vain yhtäkkiä tulvahtavat silmiini täysin syyttä.
Räpäytän vain silmiäni...
Ja siinä ne ovat taas.

Minä heikkenen jatkuvasti.
Kun katson itseäni peilistä, näen enää vain varjon.
Tuntuu, kuin elämä virtaisi ulos sydämestäni hiljalleen...
Mutta en minä tahdo...