lauantai 4. joulukuuta 2010

Under the bright winter sky.


Mitä talvi tuokaan mukanaan?

Minulle talvi tuo ainaisen kaamosmasennuksen, joka kaikista vitamiineista ja valoista huolimatta saa minusta yliotteen...

Minä itken.
Talvella kyyneleet vain tuntuvat tulevan helpommin. Ne jäätyvät poskilleni sotkien rajaukset sumenevista silmistäni. Ne putoavat lumeen värjäten sen mustaksi; mieleni väriseksi. Ne jättävät kasvoilleni suolaisen surun...

En tiedä, miksi se on näin.
En tiedä, miksi kyyneleet vain yhtäkkiä tulvahtavat silmiini täysin syyttä.
Räpäytän vain silmiäni...
Ja siinä ne ovat taas.

Minä heikkenen jatkuvasti.
Kun katson itseäni peilistä, näen enää vain varjon.
Tuntuu, kuin elämä virtaisi ulos sydämestäni hiljalleen...
Mutta en minä tahdo...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti