keskiviikko 26. tammikuuta 2011

"Why do people always choose the way which destroys it all?"




"Kirjota ootko huolissas esim. jos joku kaverisi viiltelee ja muutenkin mitä mieltä olet toisten ihmisten angstimisesta, onko se surullista vaiko niin teiniangstia ja ärsyttävää."

Jotenkin kovin tuttu aihe...

Masennus on suhteellista kuten kaikki muukin...
Usein sitä ei oteta tarpeeksi vakavasti ennen kuin on jo myöhäistä.
Joskus sitä ei tosiaankaan voi erottaa 'teiniangstista'...

Jos menemme kuitenkin tähän huolestumisen puolelle, niin sanon, että todellakin olen huolissani...
Usein huolestun ehkäpä hieman turhankin helposti...
Mutta se on valitettavasti aina ollut aiheellista...
Esimerkiksi nyt tämä viiltely... En edes aina tiedä miten suhtautuisin siihen...
Huomaan jäljet, tuijotan hetken ja purskahdan itkuun tai menen täysin lukkoon...
Ymmärtäessäni tärkeän ihmisen satuttaneen itseään, syytän automaattisesti itseäni koska en ole kykenyt estämään sitä...

Ja Ei, en pidä sitä säälittävänä tai turhana teiniagstina, sillä uskon, että siihen on aina oltava jokin syy. Ihminen ei tuhoa itseään huvin vuoksi...
Pieninkin asia... Sekin voi johtaa jopa pahimpaan mahdolliseen lopputulokseen...
Saatan kuulostaa tässä pessimistiltä, mutta olen nähnyt sen tarpeeksi monta kertaa, että yksi sana voi upottaa ihmisen hitaasti mutta varmasti...
Ja kun Ihmisillä on valitettavan usein paha tapa purkaa pahaa oloaan itseensä.

Minulla on pakkomielle ymmärtää heitä.
Vaikken ymmärtäisikään syytä, otan selvää ja pakotan ymmärtämään.
En anna itselleni lupaa epäillä heidän motiivejaan, enkä vähättele sillä pelkään.
En tahdo kyseenalaistaa tai 'alistaa', vaan ymmärtää.
En tahdo menettää ainuttakaan ihmishenkeä piittaamattomuuden vuoksi.
Olen sitä mieltä, että se on surullista vaikka olisikin jotain teiniangstia...
Ei kenenkään tarvitsisi tuntea oloaan huonoksi...

Tässäkin asiassa olen toki hieman sinisilmäinen. Eihän surua ja murhetta toki saa koskaan täysin pois kitkettyäkään...
Mutta sitä voi lievittää. Sitä voi auttaa poistumaan toisten mielistä.
Toista ihmistä saa ja pitää auttaa paranemaan...

Paremman tulevaisuuden puolesta on jaksettava uskoa huomiseen niin auttajana, kuin kärsijänäkin...
Huomista ei tule, jos sitä ei voi suoda itselleen.
Huominen on meitä kaikkia varten ja pienetkin teot auttavat jaksamaan paremmin, uskomaan lujemmin siihen, että juuri huomenna kaikki voi muuttua...

Haluan vain sanoa heille....
Mitään ei ole vielä menetetty.
Sinä elät.

Pelkoni toisten ihmisten puolesta on suuri, enkä usko pääseväni siitä koskaan, mutta tahdon auttaa ja lohduttaa heitä, joilla on vaikeaa. Tahdon, ja olen valmis kuuntelemaan, jos jonkun mieltä jokin painaa. Tahdon ojentaa auttavan käteni sinne, missä apua tarvitaan...

En tahdo enää sivuuttaa ainuttakaan avunpyyntöä.





lauantai 22. tammikuuta 2011

If we belong to each other, we belong Anyplace, anywhere, anytime.


Rakkaus?
Sanana se on hyvin vahva ja toisille se merkitsee maailmaa kun toisille se taas on käsite muiden joukossa...

Niinkin usein kun mitä olen rakkaudesta kirjoittanut, tykkään yhä edelleen palata sen pariin. Rakkaus kun on niin kovin laaja ja monimutkainen organismi.
Aikojen saatissa olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, ettei rakkautta voi selittää, sillä sitä on niin monenlaista. Voit rakastaa sisaruksiasi, vanhempiasi, ystäviäsi, tyttö- tai poikaystävääsi... Voit rakastaa merta, kukkia, ruokaa, valoa...
Mutta mikä määrittelee rakastamisen ja tykkäämisen erot?

Itse olin niin sanotusti 'seurustellut' kolmen pojan kanssa ennen nykyistä tyttöystävääni.

Uskoisin, että lähimpänä 'rakkautta' niistä pojista kävi ensimmäinen... Sitä kesti lähestulkoon ala-asteen ensimmäisiltä luokilta 5.-6. luokalle. Pidin hänestä valtavasti vielä pitkään senkin jälkeen, kun olin itse pilannut kaiken puhtaalla itsekkyydelläni. Pidän tosin yhä, mutta enää vain hyvänä ystävänä...

Sen jälkeen päätin haudata pienimmätkin mustasukkaisuuden rippeet itsestäni, sillä näin mihin se johtaa...

Voisin sanoa että vaikka olin nuori, itseasiassa vielä lapsi , minä tiesin mitä rakkaus on... En ehkä ollut sitä koskaan täysin kokenut, mutta tahdoin kovasti, ja uskottelin itselleni rakastavani ihmisiä ja asioita ymmärtämättä lopulta sen aidon tunteen merkitystä...

Tulin lopulta siihen tulokseen, että pojista ensimmäinen oli liian samanlainen kuin minä, toinen oli täysi idiootti, jonka kanssa en koskaan tuhlaisi elämääni, ja kolmas oli aivan liian kiltti ja mukava...

Sitten koittivat ne ajat, kun ihastuimme samaan poikaan ystäväni kanssa... Se oli suoraan sanottuna hirveää... Kilpailla nyt parhaan ystävänsä kanssa ihmisestä, joka saattaa hyvinkin erottaa meidät lopullisesti... Näin jälkikäteen se oli naurettavaa. Ystäväni toki sai kyseisen pojan, mutta huomasin heidän 'leikkinsä' aikana että tuokaan poika ei olisi antanut minulle sitä mitä kaipasin...
Etäistä läheisyyttä... Hän oli vain etäinen.

Niin, kehenkään heistä en rakastunut, tykkäsin vain, sillä kukaan heistä ei täyttänyt aukkoa sydämessäni. He olivat kuin kaivo, josta ei saanut vastakaikua.

Mutta sitten tapahtui se, mitä vähiten odotin... Rakastuin tyttöön.
Enhän toki koskaan ollut olettanut 'tekeväni' niin. Se oli minulle jotenkin hyvin etäinen käsite, kunnes se sattui omalle kohdalleni.
Mutta sitä minä en kadu. Jos jokin on varmaa, se on se, että tuo tyttö antoi minulle sen kaiken, mitä yksikään muu ei kyennyt antamaan...

Antoi minulle siivet ja avaimen...
Siivet, saan lentää ja olla vapaa. Minua ei velvoiteta tai kahlita vasten tahtoani..
Avain, minulla on aina paikka jonne palata, paikka jossa minua rakastetaan...

Minä olen ollut pienestä pitäen kovan luokan romantikko. Olen etsinyt luonnollisesti "sitä oikeaa" enkä koskaan miettinytkään mitään kesäromansseja ja sen sellaisia. Olen aina halunnut jotain kestävää... Olen aina halunnut rakastaa ja tulla rakastetuksi, enemmän kuin mitään muuta. Joskus luulin rakastavani niitä poikia, jotka kohtasin ja joita kohtaan tunsin jonkinlaista 'tykkäämistä'... Mutta koskaan en ajatellut voivani viettää loppuelämääni heidän kanssaan. Ensimmäinen ansaitsi sen kunnian, mutta petin vain itseäni. Toinen... no, hän ei koskaan antanut edes syytä miettiä sellaista. Kolmas ei vain sopinut. Palapeli jäi kesken, koska palat eivät sopineetkaan...

Mutta sitten tajusin, että etsin puuttuvaa palastani vain väärästä paikasta.

Niin, Rakkauden ja Tykkäämisen raja on häilyvä, eikä sitä aina ymmärrä itsekään. Kuitenkin jokaisella meillä on sydämissämme se jokin, joka kertoo meille kun aika on oikea. Kun henkilö on se, jonka vierestä voisit herätä joka aamu. Jonka kanssa jakaisit ilosi ja surusi. Jolle antaisit suukon hänen lähtiessään töihin ja illalla ennen nukkumaan menoa...
Jonka kanssa olisit valmis jakamaan elämäsi...

Sen vain sinä itse voit tietää.

perjantai 21. tammikuuta 2011

Love España♥



Tosiaan, Käväisimpä tuossa Gran Canarialla Lomailemassa perheeni ja ystäväni kanssa. ♥
Säät suosivat ja hauskaa oli siitäkin huolimatta, että minulla ja ystävälläni oli pieni paha tapa tarkkailla koko ajan mitä suuhun laitoimme... "100 kcal, 50 kcal... kuinkahan paljon tässä on? voi ei, nyt on taas hirveä pömppis..." Tiedän, eihän lomalla pitäisi sitä ajatella... -
mutta kun...


Harvemmin tuli angstittuakaan. Mutta sen yhden illan ajan, kun käväisin internetissä ja näin jotain mitä en olisi enää tahtonut nähdä, juoksin hotellin portista ja miltei hyppäsin rantakivikkoon jonkinlaisen vahingon toivossa...
Onneksi en tehnyt sitä..

Eli loma sujui loppusestaan ihan hyvin, ei minulla jäänyt siitä minkäänlaista pahaa makua suuhun♥ Espanjalaisten miesten tööttäilyt ja vislailut olivat kyllä kerrassaan oivaa hupia ja tyhmien ruotsalaisturistien mollaus ajanvietteenä hyvin toimivaa... ♥ Positiivisiin asioihin lukeutuvat myös halvat bussit ja merkkiliikkeet kunnon alennuksilla~

Taidanpa pistää muutaman tarinan ja valokuvan tähän oheen myöss~
Hyvin surullista tässä kuvassa on, että tuo pieni vihreä esine on lasinpalanen... rannoilla niitä on pilvin pimein, mikä taasen todistaa mereen heitettävän valtavan roskamäärän... Rannoille ajelehtii milloin mitäkin omituisuuksia... Ah, tällainen pikkukaveri tuli tervehtimään minua ja Tuirea kun odotimme Inglesin bussia~ Ja tämän serkku yritti syödä meidän terassilla olleen valkosuklaamme... ja onnistui. :'3 Söpöjä otuksia... Maspalomasin majakka... Ehdottomasti kaunein rakennelma mitä koko reissun aikana näin... Harmitti vain ettei sisälle päässyt, mutta upea se oli ulkoapäin katsottunakin...♥


Ah, eräänä iltana ranta oli aivan upean näköinen, ja oltiin juuri sopivasti ostettu sellaiset ihanat rantamekot, joten päätettiin sitten mennä hieman kuvailemaan~ Tuire suostui 'malliksi'♥

Joo, kuvia on niin paljon ja intoa laittaa niin vähän... tä?
Eli jos kiinnostaa niin pyytäkää lisää... tarvitsen motivaationi takaisin...

Eli koko tuon turhan jauhamisen olisin saanut tähän: Hyvä reissu♥ :-----------D

With ♥: Roxy

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

HUOM!

JA MINULLE SAA SITTEN EHDOTTAA AIHEITA MISTÄ KIRJOITTAISIN!

Se olisi jopa suotavaa hei~

So, the new year's here...

Heippati hei kaikki♥

Uusi vuosi on täällä ja se alkoi suhteellisen ongelmitta (?) itsekullakin, joten mennäänpäs suoraan asiaan....

Tänä vuonna saatan luultavasti puhua hyvinkin paljon itsestäni ja tapahtumista, sillä odotettavissa on hyvin hyvin tapahtumarikas vuosi~

Ensinnäkin odotettavissa on ensi viikolla alkava kanarianmatkani ja kesällä olen 3 viikkoa in oh so sweet England~ Hieman piristystä tähän kaoottiseen elämänlaatuuni.

Elikkäs kansainvälistä postausta on (toivottavasti) tulossa, mutta matkojen jälkeen tulee varmasti kuvamateriaalia sun muuta höpötystä matkoista!

P.S. Ulkomaanpostaukset tulee (jos tulee) sitten joko englanniksi tai vähän hoono soomi kun ei niitä ääkkösiä siellä ole... (jollen ota konetta mukaan sinne britteihin♥)

Tylsäpostaus with ♥: Roxy.

torstai 6. tammikuuta 2011

And my blog-year starts now~

Nyt näin vuoden alkajaisiksi voisin tehdä tällaisen kuvapostauskyselyhommelijuttuliinin, jolle en keksi yhtään helpompaa nimikettä~
Elikkä siis... Here we Go.... AGAIN!♥

kuva sinusta

kuva siitä, mitä teit tänään

kuva jostain mitä olet menettänyt
kuva aamustasi

kuva, joka inspiroi sinua

kuva minne haluaisit mennä


kuva jostain mihin uskoit lapsena


kuva siitä mitä söit lounaaksi
kuva siitä, mitä haluat tehdä

kuva lempijuomasi


kuva suosikki ruuastasi
kuva jostain mitä pelkäät

kuva joka kiihottaa sinua

kuva sinusta ja ystävästäsi (ystävistäsi)
kuva kännykästäsi
the shit red one

kuva huoneestasi
en jaksa laittaa...

kuva jotain haluaisit tehdä ennen kuolemaasi



kuva suosikki soittimestasi
kuva jostain mitä teet joka päivä


kuva, joka kuvaa elämääsi

kuva henkilöstä jonka haluaisit tavata

kuva sinusta enemmän kuin 10 vuotta sitten
Sorry, too lazy right now, maybe in future?

kuva henkilöstä jota ihailet
...En saisi tähän mahdutettua tarpeeksi montaa kuvaa... Ihailen jokaista, joka jaksaa uskoa siihen, että vielä on toivoa. Että vielä päivä paistaa risukasaankin. Heitä minä ihailen ja kunnioitan ylitse muiden.



kuva joka saa sinut hymyilemään
kuva, joka tekee sinut vihaiseksi
kuva, joka tekee sinut surulliseksi
kuva parhaasta puolestasi/osastasi

kuva tuskallisesta muistosta
kuva onnellisesta muistosta