keskiviikko 26. tammikuuta 2011

"Why do people always choose the way which destroys it all?"




"Kirjota ootko huolissas esim. jos joku kaverisi viiltelee ja muutenkin mitä mieltä olet toisten ihmisten angstimisesta, onko se surullista vaiko niin teiniangstia ja ärsyttävää."

Jotenkin kovin tuttu aihe...

Masennus on suhteellista kuten kaikki muukin...
Usein sitä ei oteta tarpeeksi vakavasti ennen kuin on jo myöhäistä.
Joskus sitä ei tosiaankaan voi erottaa 'teiniangstista'...

Jos menemme kuitenkin tähän huolestumisen puolelle, niin sanon, että todellakin olen huolissani...
Usein huolestun ehkäpä hieman turhankin helposti...
Mutta se on valitettavasti aina ollut aiheellista...
Esimerkiksi nyt tämä viiltely... En edes aina tiedä miten suhtautuisin siihen...
Huomaan jäljet, tuijotan hetken ja purskahdan itkuun tai menen täysin lukkoon...
Ymmärtäessäni tärkeän ihmisen satuttaneen itseään, syytän automaattisesti itseäni koska en ole kykenyt estämään sitä...

Ja Ei, en pidä sitä säälittävänä tai turhana teiniagstina, sillä uskon, että siihen on aina oltava jokin syy. Ihminen ei tuhoa itseään huvin vuoksi...
Pieninkin asia... Sekin voi johtaa jopa pahimpaan mahdolliseen lopputulokseen...
Saatan kuulostaa tässä pessimistiltä, mutta olen nähnyt sen tarpeeksi monta kertaa, että yksi sana voi upottaa ihmisen hitaasti mutta varmasti...
Ja kun Ihmisillä on valitettavan usein paha tapa purkaa pahaa oloaan itseensä.

Minulla on pakkomielle ymmärtää heitä.
Vaikken ymmärtäisikään syytä, otan selvää ja pakotan ymmärtämään.
En anna itselleni lupaa epäillä heidän motiivejaan, enkä vähättele sillä pelkään.
En tahdo kyseenalaistaa tai 'alistaa', vaan ymmärtää.
En tahdo menettää ainuttakaan ihmishenkeä piittaamattomuuden vuoksi.
Olen sitä mieltä, että se on surullista vaikka olisikin jotain teiniangstia...
Ei kenenkään tarvitsisi tuntea oloaan huonoksi...

Tässäkin asiassa olen toki hieman sinisilmäinen. Eihän surua ja murhetta toki saa koskaan täysin pois kitkettyäkään...
Mutta sitä voi lievittää. Sitä voi auttaa poistumaan toisten mielistä.
Toista ihmistä saa ja pitää auttaa paranemaan...

Paremman tulevaisuuden puolesta on jaksettava uskoa huomiseen niin auttajana, kuin kärsijänäkin...
Huomista ei tule, jos sitä ei voi suoda itselleen.
Huominen on meitä kaikkia varten ja pienetkin teot auttavat jaksamaan paremmin, uskomaan lujemmin siihen, että juuri huomenna kaikki voi muuttua...

Haluan vain sanoa heille....
Mitään ei ole vielä menetetty.
Sinä elät.

Pelkoni toisten ihmisten puolesta on suuri, enkä usko pääseväni siitä koskaan, mutta tahdon auttaa ja lohduttaa heitä, joilla on vaikeaa. Tahdon, ja olen valmis kuuntelemaan, jos jonkun mieltä jokin painaa. Tahdon ojentaa auttavan käteni sinne, missä apua tarvitaan...

En tahdo enää sivuuttaa ainuttakaan avunpyyntöä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti