keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

I'll let the sun shine in today.





Sä oot aina mulle se
Tyttö joka katsoo merelle
Mitä siellä näätkään?
Näätkö siellä jotakin johon voisi tarttua
Jotain kestävää ja pysyvää?


Näin syntymäpäivänä voisin miettiä, mitä minusta on tullut vuoden aikana ja mitä tahdon tulevaisuudelta.

Todellakin. Pian Minä täytän vuosia. Kuluneeseen vuoteen mahtuu niin surun, kuin ilonkin hetkiä kuten luultavasti kaikkiin muihinkin...
Tämä vuosi vain oli jotenkin erilainen.

Vuoden 2009 joulukuu, kun olin vielä viaton 14 vuotias. Silloin paha olo oli vielä selvää kuvotusta itseäni kohtaan. Selvää inhoa ja vihaa...
Sitten täytin 15. Ikää tuli lisää. Vastuuta tuli lisää. Vastuuta itsestä ja muista...
En enää voinut tuntea niin vahvasti. En voinut. Koska olin enemmän vastuussa myös muista, en voinut keskittyä omaan tuskaani ja kipuuni. Mutta silti olin yhtä läski ja ruma, tyhmä ja saamaton...
En päässyt siitä yhtään mihinkään, kielsin vain niin räikeän tavan vihata itseäni. Ne tunteet eivät kadonneet, eivät vaikka kuinka yritin...
Hetkeksi se katosikin, hyvin lähtikin, ja Hetken osasin olla niin onnellinen, etten jaksanyt vaivata itseäni niillä asioilla, joiden takia olisin ehkäpä kuukaudet, viikot aikaisemmin itseni saattanut tappaa... Väsyin itsesääliini...

Harmikseni, se ei ollut lopullista. Minä palasin tänne, miettimään virheitäni yksinäisyyden vallitessa. Palasin ensimmäiseen ruutuun yhden ainoan vikaan menneen nopan heiton vuoksi...

"Palasin syvään lampeeni huutamaan. Veteen, jossa kukaan ei kuule avunpyyntöjäni."

Mutta minulla on haaveita. Minulla on toiveita, jotka pitävät askeleeni tarpeeksi kevyinä etten kosketa pohjaa. Hiljalleen, askel askeleelta, kohoan kohti pintaa.
Joskus saatan astua harhaan ja kompastun... Mutta hitaasti ja varmasti minä voitan tämän taistelun pahinta kriitikkoani vastaan: itseäni.

Jos joskus sanon: "tahdon kuolla" tai totean, ettei elämälläni ole päämäärää... Muistuttakaa, että olen jaksanu 16 vuotta ja ettei enää ole mitään järkeä kääntyä takaisin tiellä, joka murenee hiljalleen takaa muuttuen muistoiksi. Putoaisin ja katoaisin. Mennyttä ei saatakaisin eikä tehtyä tekemättömäksi. On kestettävä ja rakennettava tulevaisuutta, katse suunnattuna eteenpäin...

Sillä tätä peliä minä en häviä.

Uskallan todella uskoa tulevaisuuteen, vaikka joskus askeleeni sitä kohti horjuukin. Melankoliani ei tule koskaan tuhoamaan minua täysin, olen päättänyt sen. En enää pelkää sitä. En enää pelkää itseäni. Tahdon vain tulevaisuuden, jossa kärsimys ei ole enää jokapäiväinen tuttuni, eivätkä kyyneleet peitä hymyäni. Ei, en haikaile enää mennyttä onnea tai lapsenomaista helppoutta olla onnellinen... Voin saavuttaa sen nytkin.
Opiskelen ahkerasti, muutan omaan asuntoon jonnekin muualle, aloitan elämäni uudestaan jossain muualla. En aio unohtaa kokemaani tai sitä, mitä masentuneisuus on minulle opettanut... Voin kääntää sen vahvuudeksi ja kokemukseksi, jota minun ei tarvitse pelätä.

Äiti, Isä... Kyllä minä pärjään, olen jo iso tyttö.

16 vuottani ovat olleet täynnä naurua ja kyyneleitä, pelkoa ja onnea.
Kuitenkin minulla on aina ollut vierelläni ihmisiä, jotka ovat tukeneet minua ja rakastaneet vaikka olen ollut joskus täysi kusipää...
Kiitos... Kiitos niin helvetin paljon.

Kyynelten tullessa olen saanut painaa pääni teidän olkaipäillenne. Hymyn levitessä kasvoilleni, te olette jakaneet onnen kanssani ja nauraneet, kun sille on ollut aihetta. Te olette olleet tukenani ja turvanani. Olette pelastaneet henkeni ja antaneet syyn elää hetkinä, joina elämisen tuska on ollut suurin... Kiitos...
Kaikki 16 elinvuottani on omistettu teille.

Pidän syntymäpäivistä... silloin voi keskittyä yhden ihmisen onnelliseksi tekemiseen. Silloin on hyvä hetki kertoa kuinka tärkeä ihminen on ja kuinka yksinkertaisen hienoa on, että toinen on syntynyt ja elää kanssamme. Silloin juuri se yksi ihminen saa olla hymyjen ja onnittelujen kohteena. Juuri silloin voi olla onnellinen, että on oikeasti saanut mahdollisuuden elää. Mielestäni se on upea juhla...

Tosin...
Omistani en ole koskaan välittänyt. Viime vuosina sen merkitys on vain hiljalleen haihtunut...

Kunnes palasi jälleen tänä vuonna.♥
Tuntuu todella kuin olisi jotain mitä odottaa.



And again:
Happy Birthday to myself, I guess.

2 kommenttia:

  1. Onnea sinulle vielä kertaalleen. ♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos kiitos vielä kerran jos toisenkin♥♥♥ :'3

    VastaaPoista