tiistai 19. huhtikuuta 2011

Things End. But Memories Last Forever.



Olen kai yksinkertaisesti miettinyt vain liian kauan ja paljon.
Mietin jatkuvasti...
Joskus asiat joita mietin ovat iloisia, useimmin kuitenkin huolen täyttämiä mietelmiä elämästä ja sen kertakaikkisesta hankaluudesta...
Nytkin mietin...
Vesivärisilmät ja palasina oleva sydän vessan valkoisella kaakelilattialla...

Joskus haaveita ja toiveita oli niin paljon...
Hymyiltiin, halattiin ja mietittiin miten paljon kaikkea meillä olisi edessämme.
Käveltiin käsi kädessä kylänraittia nauraen hupsuille jutuille.
Odotin sinua koulun pihalla, tulit vastaan ja hymyilit...
Eräänä päivänä se hymy katosi.

Parveke, viileä syysilta ja kuppi teetä.
Kylki kyljessä sohvan nurkassa, kuunnellen sadetta.
Aamulla joku vieressä, ei tarvitse herätä yksin.
Kaupassa keskustelemme: "Mitä tänään syötäisiin?"
Mitä tulevaisuudelle tapahtui?

Niin, erotessa läheisyyden tilalle tulee vain karvas yksinäisyys.
Paikka, jota kukaan ei ole enää täyttämässä, kumisee tyhjyyttään sydämen sisällä.
Ja...
Voin rehellisesti todeta, etten pidä siitä tyhjyydestä yhtään.

Ei ketään ketä pitää kädestä, ei ketään ketä halata tai suudella...
Kai siihen on totuttava...

Tai sitten ei.

En tiedä.
Anna anteeksi...

tiistai 12. huhtikuuta 2011

She has got both hands in her pockets.


"Don't Call My Name, Don't Call My Name", laulaa Lady Gaga.
Annan kappaleen sanojen upota päähäni samalla kuin piirrän.
Lyijykynän jäljet soljuvat paperilla muodostaen ihmishahmon...
Virheelliset viivat pyyhin pois pyyhekumilla.
Voi kun se olisikin näin helppoa...

Joskus sitä toivoo voivansa muuttaa jotakin.
Jotakin tai jotakuta, ja että olisi vain helppoa pyyhkiä maailmasta epäkohtia pyyhekumilla.
Harmi kun se ei vain mene niin...

Pyyhkisin niin paljon pois...
Sodat, vihan, surun kyyneleet ja tuskan pois ihmisten sydämistä...
En tahdo vain ikuisesti katsoa vierestä, kun ihmiset kärsivät ja kaatuvat polvilleen elämän edessä...
Kukaan ei ansaitse tulla poljetuksi maahan...
Ei kukaan...

Miksi se ei ole mahdollista...?
Miksi ihminen ei saa olla onnellinen?
Tahtoisin niin tehdä ihmiset onnellisiksi.
Tahtoisin saada heidät taas hymyilemään...
Miksi kaikki ovat niin surullisia...?


Tahtoisin vain auttaa...

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Why do we sacrifice the beautiful ones?

Millä perusteella ihmiset tuomitaan?

Kuka päättää ketkä vaipuvat polvilleen maailman edessä?

Kenen poskia koristavat kyyneleet?
Kenen kohtalo on tulla poljetuksi maahan?
Kuka lukitaan yksin pimeään huoneeseen?
Kuka hukkuu surun pohjattomaan mereen?
Ketkä saavat luodin rintaansa?
Ketkä viiltävät ranteensa auki?
Kuka upottaa ajatuksensa viinaan?

Miksi?
Kuka tekee ihmisistä sellaisia?
Miksi emme pärjää maailmalle?
Miksi emme tahdo elää?

Miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa...?