tiistai 12. huhtikuuta 2011

She has got both hands in her pockets.


"Don't Call My Name, Don't Call My Name", laulaa Lady Gaga.
Annan kappaleen sanojen upota päähäni samalla kuin piirrän.
Lyijykynän jäljet soljuvat paperilla muodostaen ihmishahmon...
Virheelliset viivat pyyhin pois pyyhekumilla.
Voi kun se olisikin näin helppoa...

Joskus sitä toivoo voivansa muuttaa jotakin.
Jotakin tai jotakuta, ja että olisi vain helppoa pyyhkiä maailmasta epäkohtia pyyhekumilla.
Harmi kun se ei vain mene niin...

Pyyhkisin niin paljon pois...
Sodat, vihan, surun kyyneleet ja tuskan pois ihmisten sydämistä...
En tahdo vain ikuisesti katsoa vierestä, kun ihmiset kärsivät ja kaatuvat polvilleen elämän edessä...
Kukaan ei ansaitse tulla poljetuksi maahan...
Ei kukaan...

Miksi se ei ole mahdollista...?
Miksi ihminen ei saa olla onnellinen?
Tahtoisin niin tehdä ihmiset onnellisiksi.
Tahtoisin saada heidät taas hymyilemään...
Miksi kaikki ovat niin surullisia...?


Tahtoisin vain auttaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti