torstai 5. toukokuuta 2011

I'll never forget...

"Mitä mietit nyt, kun olet pois jo lähtenyt?"


Muistattehan minut vielä?
Olin se pieni, suklaanruskeat silmät omaava tyttö.
Ajoin vaaleanpunaisella pyörällä ja toin puun lehdistä tehtyjä kirjeitä terassillenne.
Sovitin jokaista korua, jonka vessan kaapista löysin.
Kiipesin takapihan suureen pihlajaan, vaikka kiellettiin.
Juoksin mansikkamaalta suupielet punaisina, aurinkoisesti hymyillen.
Te hymyilitte minulle takaisin.
Keräsin kukista pienen kimpun ja toin sen kahvikuppiin pöydälle...




En tahtonut antaa sinulle sitä musta-pinkkiä kuplavolkkaria, koska en pitänyt sitä.
Mietin nyt, pahoititko koskaan mielesi siitä.
En tahtonut nukkua vieressäsi, koska olit niin äänekäs.
Ajoimme sinisellä volvolla pitkin kylää.
Rikkinäinen radio rätisi.
"Katso, Rastaan pesä!"



Sinulla oli lämmin hymy ja rauhallinen ääni.
Kädet aina mullassa, talvisin niitä koristivat neulepuikot.
Tulin joka viikko syömään lettuja, joita paistoit minulle.
Lettuja ja mansikkahilloa, pidin niistä.
Et koskaan käännyttänyt ketään luotasi.
Autoit aina, kun joku apua tarvitsi...

"Taivaan enkelit pitävät sinusta huolta."


Minulla on teitä niin kova ikävä...
Muistan sen pienen toiveen, jonka kuulin joskus.
"Tahdon nähdä sinun kasvavan isoksi ja olla tukenasi aina."
Olla tukenani aina...
Pitkään ajattelin, että petitte minut, hylkäsitte tänne.
"Unohditte"
...

Mietin yhä päivittäin, miksi teidän piti lähteä.
Miksi paikkaa, jossa minulla oli niin turvallista olla, ei enää olekaan?
Miksen enää voi palata sinne?
Miksi en voi palata kysymään:

"Oletteko pettyneitä minuun?"

Tuotinko teille pettymyksen itselläni...?
Ja ennen kaikkea...

"Kelpaisinko minä näinkin?"

Rakastaisitteko te tyttöä, jonka sisintä kalvaa suru ja tuska?
Olisinko minä teille yhä se sama pieni tyttö,
joka hymyillen tuli kesät talvet kyläilemään?
Hyväksyisittekö te minut näin..?

On paljon asioita, joita tahtoisin teiltä kysyä.
Mutta toisaalta on kai parempi, etten tule koskaan saamaan niihin vastauksia...
Olen pahoillani, ettette koskaan nähneet rippijuhliani, niitä, joita sinä mummi niin kovasti odotit... Ette koskaan päässeet katsomaan kun päähäni asetetaan valkoinen lakki, tai sormeeni sormus merkkinä rakkaudesta. Ettette koskaan nähneet, mitä minusta joskus tuli...

Mutta tietäkää se, että
Olisin tahtonut teidän olevan läsnä.


Rakastan teitä, Levätkää rauhassa.
Toivotan teille kaikkea hyvää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti