keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Tuhansien Murheellisten Laulujen Maa


Joskus sitä tulee mietittyä mitä minä muille oikeastaan merkitsen.

Olenko oikeasti se, joka kuuntelee aina kun on paha olla, lohduttaa auttaa, on se olkapää johon nojata kun maailma kaatuu niskaan ja pitää sinut pystyssä?
Olenko oikeasti vain pelkkä itsestäänselvyys?

Reetta on täällä. Reetta auttaa. Reetta osaa. Reetta pystyy...
Olen aina ollut se joka kuuntelee ja auttaa.
Otan kaikki vastaan avosylin, koska en tahdo että muut joutuvat kärsimään.
Minulle puhutaan, minuun luotetaan, osaan auttaa.
En oikeasti tahdo kenellekään koskaan mitään pahaa, ja toisaalta myös pidän siitä että minulle uskoudutaan ja minä pystyn auttamaan...

"Reetta on fiksu ja kaunis ja täydellinen. Reetta on mukava, ystävällinen ja hauska. Reetta tulee kaikkien kanssa toimeen eikä pelkää mitään."
Mutta kun...
Reetta on niin perkeleen väsynyt...

Minulla on omakin elämä, en vain osaa pitää siitä huolta.
Muiden murheet ja huolet painavat minussa enemmän kuin omani.
Huoli muista kasvaa koko ajan, syö sieluani ja hukuttaa sen murheiden mustaan jokeen, jonka virtaus vain voimistuu voimistumistaan.
Hartiani painuvat hiljalleen kasaan, silmäni eivät enää erota värejä.
Vain kuuloni toimii, ajatukseni painavat.
Kuuntelen, autan, hoivaan ja huolehdin kunnes kaikki on ohi.
En käännä ketään pois.

En tahdo kenenkään voivan huonosti.

Hiljalleen kaikki patoutuu sisälleni ja minun tekee mieli huutaa.
Huutaa pois kaikki suru ja tuska, jonka ihmiset sanoillaan sieluuni kirjoittavat.
Tahdon juosta ja paeta, jättää taakseni sen maailman, jossa kielot kukkivat mustina ja taivas on punainen...
Sen maailman jossa kyyneleet jäätyvät.

Minä en jaksa kauaa.
Minä pyydän...

Apua.


"Mutta kyllä Reetta osaa, Reetta on niin täydellinen."

1 kommentti:

  1. ;_____; Voimia sulla kulta.♥ Sun pitäis oikeasti oppia kuuntelemaan omia tarpeitasi ja toimia itsellesi parhaalla tavalla. Jos tuntuu, että tarvitset, puhu vaikka minulle. Nyt on minun vuoroni.♥

    VastaaPoista