tiistai 7. kesäkuuta 2011

Keep holding on.


Surkeiden sattumusten sarja tosiaan.

Se tunne kun kaveri jonka olet tuntenut jo aika helvetin pitkään, ajaa kolarin rekan kanssa ja viedään sillä seisovalla sekunnilla sairaalaan.
Mitä siitä kuuluu ajatella?
Mitä kuuluu tuntea?

Silminnäkijöiden lausuntojen mukaan onnettomuus oli hänen oma vikansa.
Vaan helvettiäkö minä siitä, jätkä makaa sairaalassa pää halki loukkaantuneena KOSKA JUMALAUTA AJOI KOLARIN REKAN KANSSA.
...

Okei, rauhoitun.
Eli kyseinen henkilö on siis pitkäaikainen kaveri niin koulun kuin partio harrastuksenkin puolelta.
Jätkä on tyhmä, ärsyttävä, vittumainen ja kiusaa minua aina.
Mutta silti helvetin tärkeä kaveri.
Nyt jos se ei tosissaan pidä kiinni henkirievustaan, saa tuta sen kun tulen perässä helvettiin ja...

Pyry pliis, ole kiltti ja pärjää...

Olo on helvetin sekava. Toisaalta tietää, että täytyy pysyä vahvana ja toivoa parasta, toisaalta taas tahtoisi ruveta itkemään...
Valitsin tuon ensimmäisen.
Heti kun ensimmäinen "joko kuulit?" -viesti saapui, menin lievään shokkiin.
"Ei vittu voi olla todellista."
"Ei sille voi käydä niin..."
"...Miksi?"

Jätkä nyt sä upotat maiharis hiekkaan etkä lennä mihkään.
Me tarttetaan sua viel täällä.


2 kommenttia:

  1. pärjäile ;_; vaikkei helppoa oliskaan. ♥

    yhyy miksen osaa olla se rakentavan kommentin antava ihminen nyt!

    :( feeels so bad

    VastaaPoista
  2. Kyllä se siitä vielä...

    kiitos kuiteski hei♥ ;A;

    VastaaPoista