keskiviikko 31. elokuuta 2011

Let's get something done, 'kay?

Elokuu loppuu, kädet on totaalisen täynnä töitä, mutta homman nimi olisi nyt se, että aina kun ehdin, pyrin täyttämään toiveitanne kirjoitusten suhteen!
Haluaisin teiltä, rakkaat lukijat, mielipiteitä, ehdotuksia, ajatuksia, toiveita...

Haluaisin todellakin kuulla mitä juuri te haluaisitte lukea blogistani!

Joten siis, ottakaatten näppäimet kauniiden sormienne päihin ja heittäkää minua haasteilla!

Kiitos♥

Ps. Älkää vihatko minua jos vastaukset ja muut tarinoinnit viivästyvät... Olen nimittäin suhteellisen kiireinen atm, joten pyydän teiltä kärsivällisyyttä löyhän taiteellisen itsekurini kanssa... En nimittäin joskus edes viitsi kirjoittaa vaikka tuntuisi siltä. Myönnän, I'ma bad blogger.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Look alive, sunshine!

Joskus sitä tosiaan miettii mitä sitä elämältään oikein haluaa.

Opiskelenko, koska haluan, vaiko kenties koska muut haluavat minun tekevän niin?
Mikä minusta tulee "isona", mitä juuri minä haluan?
Kuka minä olen ja millaiseksi minun on tultava ollakseni minä?
Miten minä pärjään?

Usein minä mietin tällaista. Usein matkustan mielessäni tulevaisuuteen ja mietin, kykenenkö tekemään oikeat valinnat, jotta voisin varmistaa itselleni tahtomani huomisen. Onko minusta ollenkaan olemaan minä omalla paikallani, sitä minä ajattelen. Kaiken tämän kiireen ja hektisyyden keskellä saatan istua hetkeksi alas ja miettiä kenen vuoksi minä tätä oikeastaan teen. Kenen vuoksi otan jaksot täyteen kursseja?
Kenen vuoksi ylläpidän neljää eri harrastusta viikossa?
Kenen vuoksi yleensäkään teen mitään?

Myönnän, joskus saatan epähuomiossa siirtää syyn siitä jollekin toiselle. Ajattelen, että tottakai on jonkun muun vika että minulla on kädet täynnä töitä ja kiire polttelee jalkojen alla...
Vaikka eihän se ole niin.

Itse minä tämän tien valitsin. Itse päätin jo pienenä, että oli se mistä kiinni, minun on oltava tarpeeksi vahva selviämään omillani, tuli mitä tuli. Tässä sitä nyt ollaan: teen täyttä jaksoa lukiossa ja sen lomassa myös oppilaskunnanhallituksen kirjavastaavana, minulla on musiikkiopisto-opiskelujeni lisäksi myös kahdet lentopalloharjoitukset viikossa, sekä ensikuussa alkava partio ja bändiprojektin laulajan homma.
Eihän se helppoa ole, mutta ei niin ole kukaan väittänytkään. Vuosien varrella olen tottunut tähän ja siitä on tullut osa arkea. En enää väsy siihen samalla tavoin kuin ennen, enkä pelkää ottaa uusia haasteita entisten rinnalle vanhojen hiljalleen kuluessa rutiinniksi rutiinin joukkoon.

Ja arvatkaapa mitä?
Näin minä olen onnellinen.

Ai että mitenkö jaksan?

Koska päätin niin.

Ja kaiken tämän teen, että voin olla huolehtimatta turhia tulevaisuudesta, sillä tiedän, että jonain päivänä tämäkään työ minkä nyt teen, ei ole tehty turhaan.
En pelkää epäonnistua tai kaatua, sillä tiedän, että pohjalta pääsee vain ylöspäin.

Tästä se lähtee, Thumbs up guys!

sunnuntai 21. elokuuta 2011

After Dark.

Tänään kävelin hautausmaalla.
Kalmisto oli hiljainen kuten aina ja vain sora rapisi kenkieni alla jättäessäni pyöräni portille ja lähtiessäni kävelemään kapeita polkuja pitkin kohti määränpäätäni.
Satunnaiset auringonsäteet suodattuivat läpi mäntyjen oksien lämmittäen tuota hiekkaista maata, jossa sadat hiljaiset nukkuvat ikuista untaan
Pian edessäni oli tummasta kivestä tehtyjen hautakivien joukosta valittu kivi, jonka kullatut tekstit kertoivat sen kuuluvan isovanhemmilleni.
Laitoin käden laukkuuni poimiakseni sen pohjalta kaksi suurta, valkoista kynttilää, jotka tavoitettuani sytytin ja asettelin valikoiduille paikoille.
Tuijotin pientä liekkiä hetken ja käänsin pian selkäni heille,
Etten vain purskahtaisi itkuun.



Kävelin ympäri tuota hiljaista polkua, tuuli humisi ja korvissani soi Davy Jones' Theme.
Valokuvasin enkeleitä.
Niitä oli kaikkialla.
Valkoisia, kultaisia, hymyileviä, nukkuvia...
Sitten pysähdyin erään haudan kohdalle, sillä sen teksti kiinnitti huomioni:

"Kuiskaan joka ilta hyvää yötä sinulle", Sanoi Nasu Puhille.
"Mutta minähän asun metsän toisella laidalla", Puh sanoi.
"Juuri siksi. Voin kuvitella että olet lähellä"



Katsoin kiveä tarkemmin...
Kaksi pientä poikaa, molemmat kuolleet samana päivänä kuin olivat syntyneet.
Kyyneleet kirposivat silmiini mutta pidin ne sisälläni...
Miksi juuri he jotka eivät ehtineet elää hetkeäkään?

Kuolema ei kaihda ketään, se on aina läsnä.
Koskaan ei voi tietää milloin on kenenkin vuoro lähteä.
Toisille kuolema on pelastus, toisille pahin pelko...

Mutta mitä kuolema oikeastaan on?
Mitä kuolemassa tapahtuu, mitä tulee kuoleman jälkeen?

En tiedä, enkä ennen kuolemaani tahdokaan.



Ihmiset... Eläkää kun on vielä jotain elettävää.


sunnuntai 14. elokuuta 2011

Complete the Journey.

Elikkäs käväisin Englannissa...

And totally fell in love with that place♥

Se paikka ei pettänyt odotuksiani missään suhteessa.
Saimme teetä, miehet olivat herrasmiehiä ja asiakaspalvelu huippuluokkaa.
Shakeawayn työntekijät olivat überihania ja McDonald'sin yläkerta loistava paikka viettää iltaa äänekkäiden ystävien seurassa.
Rakastin Keltaisia busseja; niiden kotoisaa kolinaa ja tasaista vaappumista.
Rakastin merta ja sen rantaan huuhtomia sileitä ja pyöreitä, luonnonvalkoisia kiviä.
Rakastin sadetta ja sitä kuinka se hiljalleen ropisi vasten sateenvarjoni luomaa varataivaankantta.
Kaipaan sen lämmintä henkeä, historiaa ja sielua.
Kaipaan sen havisevia lehtipuita ja meren hyväilemiä kalkkikivikallioita.
Kaipaan Lushin myyjien iloisia tervehdyksiä ja hymyjä.
Kaipaan tapaamiani ihmisiä ja jokaista hetkeä, jonka sain heidän kanssaan viettää...

Kolme viikkoa on lyhyt aika ihmisen elämässä ja äkkiä voisi luulla ettei sillä ole juurikaan merkitystä. On kuitenkin niin, että kolme viikkoa on riittävän pitkä aika kokea elämänsä parhaat hetket juuri oikeiden ihmisten kanssa, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Minulle kävi juuri niin.
Tapasin paljon upeita ihmisiä kesällä 2011 paikassa, jonka tulen muistamaan ikuisesti kauniina merenrantakaupunkina nimeltä Bournemouth. Kaikki ne kokemukset... Jokainen niistä oli matkaan lähtemisen arvoinen.
Pienintäkään hetkeä en vaihtaisi pois.

Ja toivon että te muut tunsitte samoin.

Thanks for everyone who were attending EF international course
at Bournemouth in the summer of 2011♥

p.s: Dear England, I'll be back!♥