tiistai 18. lokakuuta 2011

Kiss the silent night air and feel free.



Loma, vihdoinkin... Tätä on odotettu niin pirun kauan.


Koulua läksyjä työtä kiirettä raskaita silmäluomia väsymystä masennusta epätoivoa...

Siitä on pienet tytöt tehty, niin myös minä.
Oikeastaan kiire on vain ajankäytön huonoa organisointia ja turhaa vähäisten päivän sisältämien tuntien täyteen buukkaamista.
Eihän siinä ole mitään järkeä.
Tajusin sen nyt.

Olen ollut lomalla mahtavat 2 päivää.
Vetäydyin ystävän kanssa Keski-Suomen havumetsiin, pienen lammen rannalle jossa lähin naapuri sijaitsee 15 kilometrin päässä.
Ensimmäinen kommenttini oli: "onpa täällä hiljaista."
Kuuntelin hiljaisuutta hetken ja tajusin, että minulla ei ole kiire mihinkään.
Voin vihdoin levätä.

En tiedä miten jaksan tulevaisuudessa, jos jatkan näin.
En tiedä mitä elämästäni tulee, jos vain suoritan ja suoritan loputtomasti asioita antamatta itseni levähtää edes sitä pientä mieleni tarvitsemaa hetkeä.
En tiedä kykenenkö...

Mutta jos edes joskus. Edes pienen hetken...
Jos edes sen pienoisen hetken ajan saan vain olla ja unohtaa...

Minä jaksan.

-
Kiitos loma, kun tulit...
En ehkä olisi enää jaksanut ilman...

3 kommenttia:

  1. minusta tuntuu niin samalta...

    VastaaPoista
  2. Niin... Lienee aika yleinen tunnetila.. Onneksi on kuitenkin näitä satunnaisia lomia jotka vähän selvittää päätä ja auttaa jaksamaan. :) voimia siullekin jos samasta kärsit!

    VastaaPoista
  3. Kiitos :> voimia sinnekin!

    VastaaPoista