sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Memories, Oh Memories pt. 3


Don't say goodbye,
'cause saying goodbye means leaving
and leaving means forgetting.


Minä itken.
En näe kyyneleiltäni mitään.
Toivon vain että kaiken tämän saisi kelattua taaksepäin ja korjattua.
Toivon että huomenna hymyilisit minulle jälleen.
Mutta tiedän että niin ei tule käymään.

Istuin paikallani.
Käteni tärisivät puristaessani hiljaa mustan mekkoni helmaa.
Paljon kauniita sanoja soljui korvieni ohitse, en välittänyt niistä;
yksikään niistä ei todellisuudessa riittänyt kuvailemaan sinua.

Sinua rakastettiin paljon, sen tunsi kaikkialla ympärillään.
Olit ystävällinen kaikille ja aina lähellä, jos joku tarvitsi apua.
Sinä ojensit kätesi kaikille...
Mutta yksikään käsi ei ollut riittävä pelastamaan sinua.

Olin kai tarpeeksi vanha ymmärtämään, sillä tuijotin kyynelsilmin tyhjyyteen korkeakattoisen kirkon puisella penkillä kuunnellen hiljaa puhetta toisensa jälkeen.
Värssyjä, runoja, lyriikoita, muistoja.
Kaikki lähellä mutta silti niin kaukana.
Sinä olit kaukana.
Sinä olit poissa.

Pudotin ruusun perääsi, itkin.
Kaunis verenpunainen kukka peittyi hiljalleen hiekkaan mukanasi.
Leuto kesätuuli kävi läpi ihmisten ja lennätti sinut hiljaa pois...


Kukkia, loputtomasti kukkia ja muistokortteja.
Pienten hautakynttilöiden kelmeä loiste siveli niiden värejä lämmöllään...
Oli aivan hiljaista.

Nyt siitä on jo kuusi vuotta.

Hyvää yötä, Mummi,
Toivottavasti sinun on hyvä olla siellä.





3 kommenttia:

  1. kirjoitat niin hyvin, että täälläkin itketään

    VastaaPoista
  2. Kiitus... tuli ittelläkin kyynel silmään kun tätä kirjoitin...

    VastaaPoista
  3. Mä oon itkeny tälle jo kaks kertaa..

    VastaaPoista