perjantai 25. marraskuuta 2011

At Least We Live Today.


Mitä tehdä kun elämä on liian ahdistavaa ja kaavamaista?


Kaipa jokaisella on näitä päiviä.
Sellaisia, joina tuntee elämän olevan vain merkityksetöntä suorittamista.

Heräät
menet kouluun
opiskelet
tulet kotiin
menet nukkumaan.

Ja sama aina vain uudestaan ja uudestaan, päivä toisensa jälkeen.
Päivä kerrallaan, samaa toistaen...
En edes ole varma kuinka kauan vuodet ovat muistuttaneet toisiaan näin paljon.
Samat murheet, samat haavat, samat kasvot ja sanat, kaikki toistavat itseään viikko viikolta, tunti tunnin perään, samaa tarinaa kertoen.

Liitutauluille kirjoitetut valkoiset sanat, asfalttiin hukutettu kylänraitti keltaisten katulamppujen loisteessa, sisämaan iltatuuli kasvoillani, kahvinkeittimen suhina aamuisin...

Entäpä jos tahtoisin tehdä jotain toisin?
Entäpä jos tahtoisin muuttaa jotain?
Saisinko minä tehdä niinkuin itse haluan?
Voisinko tehdä itsestäni onnellisen?

Lentää, paeta, aloittaa alusta...

Saisinko vihdoin elää?

2 kommenttia: