lauantai 19. marraskuuta 2011

Be Better Than You Were Yesterday.

Olipa kerran minä.

Eräänä tylsänä lauantai-iltana avasin mustan laatikon, jonka olin juuri kaivellut taiteilijakaappini pimeimmästä nurkasta.
Pyyhkäisin pölyt pois laatikon päältä ja avasin sen poimien pohjalta muutaman vanhan hajuvesipullon.

Tunsin alusta asti tutun tuoksun, joka vahvistui, kun tartuin kulmikkaan, sinisen hajuvesipullon korkkiin hellästi nykäisten sen irti.
Tuo sama tuoksu täytti jokaisen aistini...

Inho, viha, katkeruus ja suru.
Eiköhän tuo riitä kuvaamaan, miltä tämä hajuvesi tuoksuu,
tuoksui jo silloin....

Tuoksu toi mieleeni erään tytön, tytön jota joskus rakastin.




Ostin tuoksun lomaillessani Kanariansaarilla vuosi tai pari sitten.
Minä vihasin itseäni, vihasin häntä ja välillämme olevia valheita.

Vihasin niin paljon, että se tunne kai pinttyi tähän tuoksuun, jonka jälkituoksu muistuttaa makeaa savuketta, jota espanjalaisilla naisilla on tapana polttaa...

Minulle tämä viaton ranskalainen parfyymi tuoksuu valheilta.
Inhoan tätä tuoksua, inhoan mitä kaikkea se saa minut ajattelemaan, inhoan pullon sinistä väriä ja kaikkia sen tuoksu seuranani ajattelemiani ajatuksia.

Sekavia ajatuksia totta tosiaan...

Tämä tuoksu saattoi minut miltei hautaani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti