sunnuntai 6. marraskuuta 2011

I'm guaranteed to run this show.

Se tunne iskee aina suoraan päin kasvoja.

Olette siinä, tiedän sen.
Olette siinä aina, kun tarvitsen teitä, aina kun tarvitsen apua tai tukea.
Olette vierelläni, ettekä jätä minua.
Olette lähellä, mutta silti niin kaukana.

Minun päässäni tämän kovan kuoren alla asuu pieni tyttö, joka on yksinäinen.

Ihmisiä, loputtomasti ihmisiä...
Kaikki nämä ovat vain niin merkityksettömiä.
Kukaan heistä ei ole se, joka pyyhkisi pois ahdistukseni ja yksinäisyyteni.
Olen yksin, koska kukaan ei ymmärrä että minä olen minä.
Minua ei voi hyväksyä näin, ei kukaan rakasta ihmistä, joka eräänä aamuna saattaa herätä huomaamaan, että elämä ei olekaan elämisen arvoinen.
Kukaan ei jaksa sitä, minä en jaksa sitä.

Katson peiliä, mittailen katseellani ja totuttaudun ajatukseen, että peilistä takaisin tuijottava hahmo on oikeasti minun oma kuvajaiseni.
Pidän siitä, en pidä siitä, pidän siitä, en pidä siitä...

Mutta kuka kiinnostuisi ihmisestä, jonka mielestä ei koskaan voi olla varma?
Joinain hetkinä olen rohkea ja sosiaalinen, kaunis ja viisas, toisina taas olen maailman rumin ja turhin ihminen, joka ei kaipaa muiden läsnäoloa sillä pelkää tulevansa satutetuksi jälleen kerran...
Minä pelkään rakastua, minä pelkään että minuun rakastutaan.
Pelkään etten voi olla se ihminen joka odotetaan olevan.
Pelkään etten kykene olemaan se ihminen...

Pelkään etten kelpaa tällaisena kuin olen.


...Saisin tähän loppuun paljonkin kauniita sanoja, mutta tajusin, että voin saada sen kaiken yhteen lauseeseen:

Tahdon jonkun, jota rakastaa ja joka rakastaa minua tällaisena kuin olen.

3 kommenttia:

  1. Minä tiedän, että en pysty antamaan sinulle sitä, mitä sinä tarvitset. Rakastan sinua.♥ Ja tiedän, että joskus, ehkei huomenna tai vuodenkaan päästä, mutta jonakin päivänä, sinä löydät sen jonkun.

    VastaaPoista
  2. miä tiiän sen rakas♥ ;A; nii minäkii sinua... ps. mullonikäväsua♥

    VastaaPoista
  3. mullakinsinuanähdäänpianasdsfdjdsoå♥ ;_____;

    VastaaPoista