lauantai 31. joulukuuta 2011

Survive a New Year.

408854_2130978892851_1797386162_1362838_928754598_n_large

It's time to celebrate the New Year.
It's time for new beginning, dreams and hopes.
It's time to give a chance to a change.
Because every year is different,
And to make this one the best, you must believe in yourself and your choices.

Love Life,
Live Without Regrets,
Laugh Through The Days,
Breathe In And Break Free.

And instead of "Happy New Year" I'll say
Survive a New Year.

Tumblr_lvzioyjkrg1qbfhnao1_500_large

perjantai 30. joulukuuta 2011

We are only those headless cockroaches on the gameboard.

Nolla Kolme Nolla Yksi Kahdeksan Kaks.388960_2210951602398_1505730187_31849537_806587338_n_large

Niinhän ne väittää.
Että elämä ei ole elämää ilman dramatiikkaa.
Sitä sitten hiljalleen tottuu tähän kun mikään ei mene niinkuin suunnittelee.

Mikä siinä on kun ihminen tekee vasten kaikkea mitä järki sanoo?
Olisihan se aina huomattavasti helpompaa, jos ajattelisimme kaiken tarkkaan ja valmiiksi säästyäksemme yllätyksiltä ja riskeiltä.
Kaikki olisi niin järjestelmällistä.
Kaikki menisi niinkuin pitäisi.
Kaikki olisi hyvin...
vai olisiko?

Jos emme ottaisi riskejä, emme voisi voittaakaan mitään.
"Anna mä elän mun omaa elämää-"

Shit happens to everyone.
Nothing goes like it "should" go.
Fuck you, destiny, I've got my own plans.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Psssst.... Näin niinkuin joulun kunniaksi blogiani voi toki seurata myös bloglovinin kautta!♥


Follow my blog with Bloglovin

lauantai 24. joulukuuta 2011

Näin Sydämeeni Joulun Teen.




Täten tahdon ilman sen suurempia hienouksia ja koristuksia todeta Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille teille, niin vierailijoille kuin aktiivisemmille lukijoilleni♥


ps.384163_1706530600672_1760272780_814177_2032553297_n_large

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Tired but a damn happy one.

Kuppi teetä, "Istuin Piedrajoen Rannalla ja Itkin" ja meikittömät kasvot.

Tumblr_lsrrzva5b61qh0wlwo1_500_large

Olen niin väsynyt.
Koulu ja pimeys ovat totaalisesti tehneet tehtävänsä jälleen kerran...
Mutta ollakseni rehellinen, tällä kertaa tämä vuosittain toistuva väsymys on jotenkin erilaista.


En ole ahdistunut.


Ensimmäistä kertaa moniin vuosiin makasin keittiön lattialla ja tuijotin täysin ilmeettömänä kattoon.
Mieleni teki itkeä, sillä olin sanoinkuvaamattoman helpottunut...
Minun ei tarvinnut oikeasti enää tehdä mitään:
Sain rauhoittua.
Sain hengittää.

Sain vain olla.

Se oli vapauttavaa.
En edes muista milloin olisin ollut näin rauhallinen enkä lainkaan ahdistunut mistään...
Tunnen oloni tavattoman onnelliseksi kamalasta väsymyksestäni huolimatta.
Mieleni on avoin, edessäni kuppi sitruunaista, vihreää teetä, ja hyvä kirja.
Uskallan katsoa tulevaan...
Enkä pelkää elää.

Ps. Tänään tajusin noustessani jälleen kerran yleisön eteen, että minä oikeasti rakastan laulaa.


maanantai 19. joulukuuta 2011

You know who I'm in love with, read the first word.

Arvaa mitä?
Aloin kirjoittamaan tähän listaa asioista, joita sinussa rakastan.
Sain äärettömän pitkän listan täynnä yksittäisiä asioita, palasia sinusta.

Palasia sinusta? Mutta minähän rakastan sinua kokonaisena.

Mietin pitkään mitä kirjoittaisin. 
Jokainen lause alkoi sanalla "rakastan".
Käsiäsi, ihosi tuoksua, ääntäsi, silmiäsi, suutasi, tekojasi, hiuksiasi, sanojasi...
Listasta ei millään meinannut tulla loppua.
Sitten tajusin, että eihän siitä koskaan tulisikaan loppua...

Tumblr_lss4mou6nh1qcgk6ro1_500_large


Sillä minähän rakastan sinussa juuri sinua.♥

torstai 15. joulukuuta 2011

At least it's not jingle bells...

Elivihdoin ja viimein, pitkän odotuksen jälkeen sain käsiini tämän kyseisen äänitteen jonka teosta on pitkälti se 1,5 vuotta, joka ei vain ole saanut valmistuttua ja kulkeuduttua käsiini yhtään tämän nopeammin...

Nyt se sitten tuli, eli tässä siis meidän pikku-bändimme cover Metallican Nothing Else Mattersista!

Olette pyydelleet sitä laulujuttua joten tässä nyt tämmöne pieni kun en ole ehtinyt/kehdannut mitään huonolaatuisia videopostauksia laitella....

Sovitaan että tämä on sitten vaikka joululahja teille lukijoille, okei?♥

Taustasta siis voimme kiittää Kassua, Eetua ja Joonasta, rakkaita soittajapoikiani♥

video

Oh please enjoy!♥

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Come on now, it's Christmas time!

375491_201761813241162_165702466847097_429131_62906370_n_large

Olenko aino josta tuntuu kuin aika kulkisi todella nopeasti?
Joulu on nimittäin jälleen ovella ja tuntuu kuin edellisestäkin olisi vuoden sijaan vain pieni hetki!

Jokainen joulu tuo tullessaan samat ongelmat: joulusiivouksen, lahjastressin (ja sen mukana mahdollisesti tulevan lompakko-konkurssin), jouluvalo-migreenin, sekä ylisoitetuista joululauluista johtuvan ärsytyksen.
Tämä kaikki liittyy vain joulun pinnalliseen, muoviseen puoleen, jonka tarkoitus on tehdä rahaa isoille herroille, jotka pyörittävät valtavaa Joulu-nimistä bisnestä.
Miksi joulusta on tullut materialistinen?

Mielestäni jouluvalot ovat ärsyttäviä.
Mielestäni joululaulut ovat menettäneet merkityksensä.
Mielestäni muovin ei kuuluisi korvata joulun merkitystä.
Mielestäni tällainen ei ole joulu.

Joulun kuuluisi olla rakkauden, välittämisen ja yhdessäolon merkitystä korostava juhla. Joulun pitäisi tuoda meidät lähemmäs perhettämme ja ystäviämme, ja saada ymmärtämään kuinka paras lahja jonka voimme koskaan saada onkin juuri se toinen, ehkäpä vierelläsi oleva ihminen.
Läsnäolo, läheisyys, yhdessäolo... Sitä joulu minun mielestäni on!

"Sillä rakkaus on parasta, mitä ihmissydämessä voi kasvaa"

Siksi tahdon omistaa tänä jouluna juuri nämä sanat ystävilleni ja läheisilleni:
Te olette paras lahja, jonka olen koskaan saanut.♥


lauantai 10. joulukuuta 2011

Slow, Love, Slow

Jatkuvalla toistolla Nightwishin uusinta.

1334967-10-1323374950912_large

Perhosia vatsassa, suloisia sanoja.

Katulampun loiste, lumihiutaleita ympärillä.

Sinä todella luotat minuun?

Todellisuuden pakoilua, romanttista sanaleikkiä, ei realismin häivääkään.



"Minulle riittää että saan ottaa sinua kädestä ja tuntea että olet oikeasti tässä."





keskiviikko 7. joulukuuta 2011

tiistai 6. joulukuuta 2011

lauantai 3. joulukuuta 2011

Veronika decides to die.

"Kuolema oli lempeä, tuoksui viinille ja hyväili hänen hiuksiaan."

Veronika, nuori ja kaunis nainen päättää kuolla. Hänellä on elämä edessään, koulutus, työpaikka, rakastavat vanhemmat...
Mutta mikä saa ulospäin täydelliseltä vaikuttavan elämän omaavan nuoren naisen yrittämään unilääkkeillä hyvin suunniteltua itsemurhaa nunnaluostarin yläkerrassa sijaitsevassa vuokrahuoneistossa?
Jokaisella on syynsä, niin vain on tapana sanoa, mutta teoksessaan Coelho käsittelee mielenterveyttä hieman erilaiselta kantilta kuin yleensä tehdään.
Mielisairaalan seinien sisään suljettujen, yhteisön hulluiksi luokittelemien ihmisten elämäntarinat tekevät teoksesta elävän ja koskettavan kokemuksen, joka avaa hieman paremmin ihmiselämän syvimpiä solmuja itsekullekin.

Tumblr_l3ligrex1p1qc7sp0o1_500_large

Mitä hulluus oikeastaan on, kysyvät henkilöt yksi kerrallaan.
Ihmiset pelkäävät tätä hulluutta.
Ovatko mielenterveyden häiriöt, kuten masennus, paniikkihäiriö tai skitsofrenia, hulluutta?
Vai ovatko ne vain pakokeinoja, asioita jotka syntyvät kun ihminen ei tahdo olla jotakin jota muut olettavat hänen olevan?

Ympäristön paine yksilöä kohtaan on valtava.
Pitäisi olla pätevä, tehdä kuten käsketään, käyttäytyä kuten normit sanovat.
Täytyisi olla normaali.
Mutta mitä on olla normaali?

Päivät koostuvat rutiineista.
Rutiinit ovat ihmisen itsensä luomia normeja jotta kaikki näennäisesti tarpeellinen tulisi päivän aikana tehtyä, koska niin vain on.
Ihmisillä on loputtomasti rutiineja, joita he suorittavat koska heidän oletetaan tekevän näin.
On totta, että ilman rutiineja, aikatauluja ja sääntöjä yhteisö ei kaiketi toimisi alkuunkaan.

Mutta onko "oikein" eläminen juuri se mitä sinä haluat?

Tumblr_kwiteocvib1qa0na7o1_400_large


Kaikki tiedämme, että kellot kulkevat myötäpäivään koska niin on sovittu.
Kaikki tiedämme, että tieto- ja kirjoituskoneissa on QWERTY-näppäimistö, koska niin on sovittu.
Kaikki tiedämme miten elämässä täytyy toimia, koska niin on sovittu.
Nämä asiat ovat meistä normaaleja.
Ihmiset pelkäävät asioita, jotka eivät kuulu kategoriaan normaali.
Siksi ihmiset peittävät kukin oman erilaisuutensa, pyrkivät mukautumaan ympäristön normeihin, vaikka sydän sanoisi muuta.
Sitten mietimme "mitä mieltä on elää elämää jota ei tahdo elää?"
Lopulta kuolemme hitaasti sisältä.

Veronikan tarina sai minut ajattelemaan, että ehkäpä on parempi olla juuri se mitä itse tahtoo.
On parempi olla se jokaisen sisällä asustava pieni "hullu", kuin ahtaaseen muottiin työnnetty normaali ihminen.
Mutta onko väärin tehdä toisin?
Onko väärin olla hieman hullu ja elää elämää, joka tuntuu omalta ja tekee ihmisen onnelliseksi?

Ei minusta.