keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Tired but a damn happy one.

Kuppi teetä, "Istuin Piedrajoen Rannalla ja Itkin" ja meikittömät kasvot.

Tumblr_lsrrzva5b61qh0wlwo1_500_large

Olen niin väsynyt.
Koulu ja pimeys ovat totaalisesti tehneet tehtävänsä jälleen kerran...
Mutta ollakseni rehellinen, tällä kertaa tämä vuosittain toistuva väsymys on jotenkin erilaista.


En ole ahdistunut.


Ensimmäistä kertaa moniin vuosiin makasin keittiön lattialla ja tuijotin täysin ilmeettömänä kattoon.
Mieleni teki itkeä, sillä olin sanoinkuvaamattoman helpottunut...
Minun ei tarvinnut oikeasti enää tehdä mitään:
Sain rauhoittua.
Sain hengittää.

Sain vain olla.

Se oli vapauttavaa.
En edes muista milloin olisin ollut näin rauhallinen enkä lainkaan ahdistunut mistään...
Tunnen oloni tavattoman onnelliseksi kamalasta väsymyksestäni huolimatta.
Mieleni on avoin, edessäni kuppi sitruunaista, vihreää teetä, ja hyvä kirja.
Uskallan katsoa tulevaan...
Enkä pelkää elää.

Ps. Tänään tajusin noustessani jälleen kerran yleisön eteen, että minä oikeasti rakastan laulaa.


2 kommenttia: