keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Until one day she told him: "This is when I die".

"...Joskus on tehnyt mieli lopettaa tämä kaikki."



Halu elää on inhimillinen.
Ihminen on luotu elämään, toteuttamaan unelmansa ja haaveensa.
Lopulta aika korjaa meidät kaikki; luonnollisesti tai vähemmän luonnollisesti.
Kuolema on inhimillinen.

Mutta mitäs sitten jos haluaakin kuolla?



Kadota, hukkua, särkyä, palaa loppuun, haihtua, hajota...
Kuolla.

Mikä luo niin suuren halun luovuttaa?
Jokaisella on siihen kai omat syynsä.
Ihmissuhteet, vastoinkäymiset niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla, pelot, peilikuva, väsymys.
Kuoleman helpottavaa syleilyä kaivataan yhä vain useammin.

Miksi?

Elämä on lahja, toivo ja onni sen kantavia voimia.
Rakkaus maalaa taivaan väreihin, usko huomiseen tekee jokaisesta päivästä arvokkaan.
Jokainen henkäys jonka koet, on onnenkantamoinen.
Yksikään teko ei jää huomaamatta.
Mikään ei ole merkityksetöntä.

Voit sanoa, ettet pelkää kuolemaa.
Voit sanoa, että olet valmis jättämään taaksesi kaiken.
Voit sanoa, ettet kadu tai kaipaa.
Voit sanoa niin...

Mutta todellisuudessa, jos pelkäät elämää,
pelkäät myös sitä että se päättyy ennen kuin olet oikeasti elänyt.


Elämä on lahja, ihme, jolle on aina syy ja tarkoitus.
Ihminen, joka ei usko ihmeisiin, on vain todellisuuteen kahlittu kuori.

Älkää luovuttako.

1 kommentti: