sunnuntai 29. tammikuuta 2012

You paint my sky blue.

Liu'utan sormeni hiustesi lävitse ja painan pääni vasten olkapäätäsi.
Anna minun olla tässä vielä hetki, anna minun unohtaa.
Image+(21)_large 

Sinä maalaat maailmani jälleen väreihin, joita en muistanut edes olevan.
Sinä piirrät tulevaisuudelleni suunnan, jonka luulin hukanneeni.
Sinä sävellät elämääni ne puuttuvat sävelet, joita olen niin kauan kaivannut.

Ojennat kätesi nostaaksesi minut maasta ja otat lämpimään syliisi kun minulla on kylmä.
Kuiskaat minulle kauniita sanoja, pienen pieniä säkeitä omasta maailmastasi.
Sinä et pelkää?

Oletko sinä edes todellinen, sitä mietin usein, sillä olet niin erilainen kuin muut.
Sanasi, tekosi, olemuksesi, tapasi toimia ja olla...
Sinä olet niin kaunis ihminen.

"Kotimatkalla se iski äkkiä mun lävitse:
oonko mä kertonut koskaan kuinka tärkeä oot minulle?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti