perjantai 24. helmikuuta 2012

Knock Knock. Who's there?

Hyvää päivää, lienee tilannekatsauksen eli vähemmän syvällisen pohdiskelun aika!

Elikkäs, arvoisat kansalaiset, tänään 24.2.2012 minä ihan ensimmäiseksi totean että on erään minulle infernaalisen tärkeän henkilön syntymäpäivä. (itseasiassa kahden, onnea ronskullekin♥) mutta ei siitä sen enempää. Onnea Rakas♥

Anygays, palatakseni kuulumisiin.
Kiirettä on pitänyt ja blogin päivittely jäätää välillä hyvinkin pahasti mutta älkäämme antako sen häiritä! Edellisestä jaksosta kuitenkin suhteellisen hyvissä ruumiin ja sielun voimissa selvinneenä totean että on hyvä aloittaa seuraava ja mahdollisesti myös kiristää päivitystahtia. Ehkä. :3

Toisena asiana: Minulla on ensi viikolla synttärit....
Aika karmivaa, sillä siinä vaiheessa syntymästäni on kulunut 17 vuotta. Voitteko kuvitella? SEITSEMÄNTOISTA VUOTTA JA TUNTUU KUIN VIELÄ EILEN OLISIN OLLUT VIELÄ VIISI JA LEIKKINYT HIEKKALAATIKOLLA JA REPINYT MUMMIN KUKKAPENKKEJÄ?!
Pelottavaa kerrassaan.... Mutta siitäkin kriisiä pääsee pakoon, sillä 5.-8.3. olisi tarkoitus sitten vietellä Lontoossa hyvässä seurassa harrastaen hostellimajoittumista ja elämysmatkailua!♥

U88mpx3xy6mv7nz8giunzanripyzebsv_large

Kolmantena asiana haluan mainita sen että äsken kävi aika kumma juttu... Iskä tuli vaa mun luo ja sano "Myy mulle tuo sun kamera." Katoin äijää ihan pöljänä ja kysyin että no miks ihmeessä ja herra vaan totesi että tarttee kunnon kameran. No, tulimme siihen lopputulokseen että iskä ottaa tuon 500D kameran (alias Ivanin.... hyvästi pikkuinen...) ja minä hommaan paremman mikä siis tarkoittaa että toivon mukaan piakkoin Rajala Pro Shop lähettää minulle upouuden Canon 60D kameran ft. 17-85IS kittiobjektiivi.♥


Mitäs muuta.... Väsyttää niin perkeleesti. Tuntuu että työ ei koska lopu vaikka kuinka tekis jotain koko ajan. Masentaa vähäsen aina välillä kun ei ole mitenkään kamalan vakaa tämä mielenterveys... Mutta eiköhän tämä tästä, tomorrow will be better! Kaikesta huolimatta olen ehkä ollut onnellisempi kuin koskaan... Siitä kiitos kuuluu minun ihanille ystävilleni ja Villelle, jotka vaan jaksatte katsoa naamaani aamusta iltaan ettekä edes valita! Hulluja olette, mutta rakastan teitä... ♥

Vielä pienenä lisäyksenä että en kadu. En todellakaan kadu sitä että valitsin ehkäpä hieman ilkeässä tilanteessa juuri näin... En tarvitse kenenkään lupaa rakastamiseen.

Kiitos jälleen kun pysähdyitte tänne.

Ja hyvää päivänjatkoa!♥

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

I woke up tired of life.


Välillä ei vain jaksa.

1h_large 

On päiviä jolloin makaan sängylläni ja tuijotan lasin läpi maailmaa.
Lakaisen katseellani harmaavalkeaa taivasta.
Missään ei ole mitään järkeä.

Välillä on päiviä jolloin tuo harmaa muuttuu mustaksi.
Kuivaan silmäkulmiani ja toistan päässäni vanhaa tuttua mantraa elämän turhuudesta.
"Tahdon kuolla, tahdon kuolla, tahdon kuolla."

Minulla on päiviä, jolloin vihaan itseäni enemmän kuin tahtoisin.
Välillä ei vain jaksa, niin se on.
En minä aina ole tällainen.

Joskus vain tulee niitä päiviä, kun mikään ei riitä.

"Se tuntuu kamalalta, tuntea näin.
En tahdo ajatella, pää vain on täynnä vääränlaisia ajatuksia.Minua ahdistaa suuresti kuunnella itseäni, päässäni olevia ajatuksia.
Mutta nämä eivät ole minun ajatuksiani, ne ovat jonkun muun.
En tiedä kenen, mutta en itse tahtoisi tuntea tai ajatella näin.
Se on joku muu.
Se en ole minä.
Apua."

tiistai 14. helmikuuta 2012

Happy Valentine's Day!♥

 

Jep, on jälleen ystävänpäivä!

Kaikkihan me tiedämme, että oikeastaan tämä päivä on pyhitetty rakastavaisille, mutta miksi ihmeessä nimi meilläpäin on sitten ystävänpäivä?

No, minun mielestäni ihmiset muistavat ystäviään aivan liian vähän.
Usein kuulee sanottavan ystävänpäivän aikoihin kuinka ihmiset "muistavat ystäviään joka päivä" ja kunka "tällaista päivää ei tarvitse mihinkään".
En nyt sanoisi niinkään....

Kuinka moni oikeasti muistaa kertoa ystävilleen, kuinka paljon heistä välittää?
Kuinka moni sanoo "kiitos kun olet olemassa"?
Kuinka moni uskaltaa myöntää tarvitsevansa ystäviään?
Kuinka moni yleensäkään viitsii?

Ystävät eivät ole itsestäänselvyys.
Mikään ei ole itsestäänselvää, eikä mitään ole jos ei tee mitään sen eteen että olisi.
Ystävät eivät ole vain ihmisiä ympärilläsi, he ovat osa sinua.

Ihminen tarvitsee ystäviä.
Jokainen tarvitsee henkilön, johon tuntee voivansa luottaa ja jonka kanssa jakaa elämäänsä.
Ystävyys on rakkautta, eikä rakkauskaan aina ole täydellistä, mutta rakkaus on sitä että hyväksyy toisen virheineen.
Ystävyys on sitä, että molemmat kelpaavat toisilleen juuri sellaisina kuin ovat.


Entäpä jos huomenna halaisitkin ystävääsi ilman sen suurempaa syytä?
Entä jos sanoisit hänelle "kiitos" tai "olet tärkeä"?
Pieni hymy, muutama sana, hieman rakkautta...

Niin, miksipä ystävänpäiviä ei voisi olla 365 vuodessa?



Ps. Kiitos rakkaille ystävilleni. Olette olleet tukena, piristäneet, jakaneet ilot ja surut, kuunnelleet kun minulla on ollut vaikeaa, puhuneet katossa kävelevistä vuohista, syöneet jäätelöä Kuopion torilla, matkustaneet, ostellut poikien vaatteita, istuneet Bournemouthin puistossa syömässä tesco-hedelmiä....
Olette olleet lähellä.
Kiitos.
Rakastan teitä.