lauantai 31. maaliskuuta 2012

Thank ye, my dear!


Ohhoh, sain tällaisen tunnustuksen huomionarvottomalle blogilleni...

KIITOS IHANA RAKAS  PIKAKAHVI♥



Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu",
mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia.
Liebster palkinnon ajatuksena on saada
huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa.


 Tunnustuksen säännöt: 
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.

2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja
 halutessasi kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon
antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!

Ja tässä tulevat suosikkini!

From the heaven of my heart

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Live or die trying.

Sitä usein miettii, mikä on elämän tarkoitus.

Tumblr_ly4wudalwk1qc4nmjo1_250_large

Ihminen on luotu etsimään taukoamatta elämälleen oikeutusta, merkitystä ja syytä.
Ihminen pyrkii teoillaan ja valinnoillaan tekemään elämästään arvokasta, todistaakseen ansaitsevansa sen.
Ihminen tavoittelee elämää, jonka he kokevat elämisen arvoiseksi.

Mietin usein, mikä on elämän tarkoitus.
Elämä, jolla ei ole päämäärää, on merkityksetön.
Mutta kaikilla elämillä on päämäärä.
Kuolema.
Eli mikään elämä ei siis kai ole merkityksetön?

Mutta ennen sitä on elettävä niin, ettei kadu mitään tuntiessaan viimeisen hengenvetonsa.
Täytyy toivoa ja rakastaa, uskoa siihen että tahtoo elää.
Uskoa siihen että elää ainoansa täysillä.
Elää sen kuten tahtoo.
Elää.

Niin, sitä kun vain aina muistaisi tehdä niin..
Elää nimittäin.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Eräänä päivänä, kirjoitin tän yksinkertaisen laulun.


Aivan ensimmäiseksi anteeksi tämä pitkä päivitystauko... 
Tuntuu vain kuin ei oikein olisi mitään kerrottavaa.
Nekin pienet inspiraation säikeet jotka saan, valuvat hukkaan sillä en vain kykene saamaan tunteita sanoiksi...

Lupaan parantaa tapani.


Mutta niin, päivän aiheeseen:
Käväisinpä tuossa Juha Tapion konsertissa.



Olen tunnetusti yksi niistä, jotka eivät pidä suomi -musiikista (siis pääasiassa suomenkielisestä) juuri nimeksikään.
Tästä syystä moni kaveri ihmettelikin ääneen että mitä ihmettä juuri minä teen Juha Tapion keikalla perjantai-iltana äidin, tädin, serkun ja tädin miehen sisaren kanssa.
No, syy löytynee siitä että Juha Tapio on yksi niistä harvoista suomalaisista artisteista, joita pidän mainitsemisen arvoisina.

Ensinnäkin, en ole ikinä koskaan törmännyt artistiin, jonka sanoitukset olisivat yhtä ihmisläheisiä, lämpimiä, unelmoivia ja samaan aikaan myös realistisia kuvauksia ihan tavallisesta arjesta.
Suuret tunteet esitetään hiomatta niistä särmää pois puhumattakaan siitä kuinka upeasti Juha tulkitsee sävellys- ja sanoitustyönsä.
Kaikenkaikkiaan Kajaanin keikka ei luultavasti jättänyt ketään kylmäksi. 

Keikka oli loistava, ei sitä oikein muuten voi kuvata.
Suosittelen kaikille, mikäli Juha keikkailee lähistöllä, että piipahdatte konsertissa.
Saatatte yllättyä.♥


sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Londonnnn♥

Hei vaan kaikki!

Eli, vietin tuossa vajaat neljä päivää Iso-Britanniassa, Lontoossa.
Matkustin ensimmäistä kertaa Tuomon, Eetun ja  Essin kanssa ilman huoltajia tai mitään ohjausta, joten kaikenkaikkiaan jo lähtökohdat olivat erityisen jännittäviä... :D

Lopulta reissu meni ihan hyvin, mikäli ei oteta huomioon sitä että jouduin Gatwickin lentokentälle mentäessä hieman valehtelemaan luvista päästäkseni maahan, sitä että Tuomo oli merkannut ensimmäisenä iltana hostellimme sijainnin väärään paikkaan kartalla minkä vuoksi kiersimme kilometrin jos toisenkin ylimääräistä, ja sitä että syöminen oli niin peevelin kallista.

Hostelli oli yllättävän hyvä vihreine lakanoineen ja mukavine asiakaspalveluineen, kiitos siitä. (Ihan vain suositellakseni tässä linkkiä paikasta: YHA Youth Hostel London, Earl's Court)
Aluksi olimme myös hieman epäuskoisia sen suhteen kykenisimmekö kulkemaan iki-ihanan London Undergroundin voimin, mutta epäilykset haihtuivat kun huomasimme sen olevan helpompaa kuin Sonkajärvi-Iisalmi välin kulkeminen bussilla.........
Säätkin suosivat, mikäli ei oteta huomioon keskiviikon vesisadetta ja lämpötila oli hyvinkin yli +5 astetta jatkuvasti.

Mutta kumminkin, aikamme kulutimme shoppaillen, syöden pikaruokaa ja eksyillen pitkin Lontoon katuja. Kävimme toki katsastamassa Big Benin, Piccadilly Circuksen, Oxford Streetin tarjonnan, King's Crossin, London Tombsin, sekä British Museumin siinä ohimennen. Parhaiten tuttavuutta teimme kuitenkin Earl's Courtin Subway -pikaruokaravintolan myyjien kanssa (kiitos heille aamu- väli- ja iltapaloista siis- eiku)...


Kumminkin, Paluumatka olikin sitten odottelua.
Odottelua.
Odottelua....
Aamu alkoi noin 8:30 Iso-Britannian aikaa, siinä sitten hengailtiin ja syötiin kunnes 12 aikoihin luovutimme huoneen ja lähdimme metrolla kohti Westminsterin asemaan ja kohdettamme Big Beniä kera muutaman perkeleen painavan matkalaukun. The Parliament Housesilta suunnistimme Victorian rautatieasemalle, josta hommasimme itsellemme junaliput Gatwickin lentokentälle. Lentokentällä olimme jo noin neljä tuntiaennen koneen lähtöä, mikä siis tarkoitti odottelua.
Päästyämme lopulta ilmaan, lensimme kolmisen tuntia ja päädyttyämme sitten Helsinki-Vantaale, oli edessäme lisää odottelua: edessämme oli siis rattoisa 23:00-6:20 aika Helsinki-Vantaan lentokentällä♥
Sieltä selvisimme aamusella hyvin nukkumattoman yön jälkeen rautatieasemalle, josta alkoi kuuden tunnin junamatka kotiin.

Ai olinko väsynyt?
Lopputulos oli 36 tuntia putkeen hereillä.
Väsytti perkeleesti.

Mutta anygays, tässä hieman kuvasia:




















Otin tosi vähän onnistuneita kuvia eikä nuokaan kaikki onnistunut...

Mutta reissu onnistui.

OLI IHAN LOISTAVAA KIITOS HOMOSENI♥

Seuraavaa vain odotellessa...



maanantai 5. maaliskuuta 2012

Haaapppy biiiirthdaaay tooo meeee.

Vuosi vuodelta, 

päivä kerrallaan kulkee,

tie kivinen tuo.

Aurinko kiertää kehää,

uusi aamu saa koittaa.

Nyt olisi jälleen yksi elinvuosi pulkassa.

Täyteen kilahti kai...



 17 vuotta.



Jotenkin kamalaa. Tuntuu kuin olisi ollut pieni lapsi vasta ihan pikkuisen aikaa sitten.

Välillä toivoo ettei koskaan kasvaisi aikuiseksi.

Tuntuu kuin ei tahtoisi ottaa vastaan sitä valtavaa vastuuta...
melkein sanoisin että pelottaa...
Tumblr_lzc7biasub1r1bbfqo1_500_large 

Mutta asiasta kuulumisiin.
Perjantaina siis oli oikea syntymäpäivä, jonka vietin kotosalla.
Tuomo -rakas käväisi päivällä teellä ja sitten loppuillan vietin Villen kanssa katsellen Nightwishin End of an Era -DVD:tä.

Lauantaina kylässä käväisivät Tuire, Kassu ja Eetu. Eetu oli leiponut miulle lahjaksi pätkis -juustokakun♥ Ja loppu ilta meni sitten kun lähdettiin saattamaan Kassua ja käväistiin sitten Anadolissa kebaballa siinä vähän ennen kymmentä. Ei valittamista.

Sunnuntai meni Villen kanssa surkeita lastenohjelmia kattellessa ja sohvan nurkassa makoillessa. 
Sitte ihan vaa romantiikkaa ylläpitääksemme katottiin jotain ohjelmaa maailman tappavimmista eläimistä. 
Söpöä, eikös?

Kaikenkaikkiaan synttärit oli ihan ok. Ei mitään sen ihmeellisempää tapahtunut eikä ois oikeestaan tarvinnukaan, olen täysin tyytyväinen tähän rauhalliseen menoon siihen nähden että satuin joistakin syistä olemaan onnellinen. Onnellisuus kun on usein suhteellinen käsite... 
Mutta nyt, tunsin itseni oikeasti onnelliseksi.

Kiitokset kaikille muistaneille!♥
405862_343180579049198_287867574580499_1082003_1857427344_n_large 

Ja sitten synttäreiden kunniaksi haaste by Pikakahvi.

Kerro mitkä viisi asiaa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa.  

1. Ihan ensimmäisenä matkustelisin niin paljon kuin ikinä ehtisin....
2. Ostaisin paljon CD -levyjä kaikenlaisilta artisteilta!
3. Ehdottomasti rahaa hyväntekeväisyyteen.
4. Kustantaisin asumiseni ja elämiseni jne..


5.Ostaisin sitä pirun kallista fazerin suklaata.



Okei, olin aika vaatimaton... en oikeasti tiedä mitä tekisin niin saatanallisella määrällä rahaa... no, kait sitä silloin tietäisi.


anygays minä haastan:




Okei, elikkäs ottakaatten haaste vastaan, jookos kookos kultaseni?♥

Lähden tästä nyt ihan kunnialla pois, herätys olisi noin kolmen tunnin päästä.
Määränpäänä Lontoo.

PPS. MUOTOILU VAMMAA, ÄLKÄÄ VÄLITTÄKÖ EN JAKSA KORJATA MOI.


torstai 1. maaliskuuta 2012

What are words.


"Ehkä sinä olet masentunut...."



Tumblr_lu2emn0atr1r0urruo1_500_large

Painoin kasvot käsiini, en kyennyt katsomaan sinua silmiin.
Ansaitset parempaa. Ansaitset jotain täydellisempää ja paljon kauniimpa.
Minä olen rikki, ei minusta ole elämään sinun rinnallasi.
Ei minusta ole elämään.


Minä pelkään tulevaisutta, menneisyyttä ja nykyhetkeä.
Minä pelkään eilistä, huomista, jokaista tuntia ja minuuttia.
Tai siltä minusta tuntuu, enhän toki aina tunne näin.
Ahdistun koska en oikeastaan tiedä miksi ahdistun.
Välillä kuitenkin tulee se tunne kun ei vain tunne kykenevänsä mihinkään, sillä hengittäminen sattuu ahdistuksen puristaessa keuhkoja hiljalleen kasaan ja sydän lyö tyhjää.
Tuntuu kuin joku yksinkertaisesti yrittäisi tietentahtoen estää sinua elämästä.
Joku tai jokin kertoo sinulle mitä sinun tulee tehdä.
Se sanoo: "luovuta".

Ei kukaan oikeasti tahdo luovuttaa.
En minä tahdo luovuttaa.

Mutta eilen luulin tahtovani.

En vain aina jaksa uskoa että elämällä on tarkoitus.
Ymmärrän kun sanot, että maailma ei ehkä olekaan niin kamala paikka kuin luulen.
Minä tiedän sen, mutten jaksa uskoa.
En aina.

Kuitenkin, vaikka itkin, puristin käteni nyrkkiin ja löin vasten puista seinäpaneelia, raaputin hakaneulalla ja purin ihoa käsivarrestani olen yhä tässä.
Vaikka elämä tuntui merkityksettömältä, toivottomalta, tuskalliseslta ja inhottavalta, istun yhä tässä ja kerron kuinka inhosinkaan eilistä.
Eilen tahdoin kuolla. 

Mutta kaikesta huolimatta....
Eilenillalla minä selvisin voittajana.
Eilen minä en luovuttanut.

Minua otettiin kädestä, halattiin, suljettiin syliin, pois maailman virrasta.
Minua katsottiin silmiin kun itkin, minua ei pelätty.
Ensimmäistä kertaa minä oikeasti tunsin kuinka en näyttänyt jonkun silmissä ällöttävältä, rikkinäiseltä ihmisrauniolta; mielenvikaiselta nuorelta naiselta, vuodattaessani katkeria kyyneleitä elämän merkityksettömyydestä minun mielessäni.
Minulle sanottiin "Minä autan, minä tuen, minä ymmärrän. Etkä sinä ole mielenvikainen."
Ja itkin lisää.
Sillä hetkellä minä en osannut ymmärtää sitä.
Nyt ymmärrän.


Ja tajuan sanoa kiitos, rakastan sinua.

"Sitä tahtoo vain heitellä lasiesineitä vain kerätäkseen palaset ja huomatakseen että ei ehkä itse olekaan niin rikki kuin kuvittelee. Sitä omistaa vielä paikallaan olevat raajat, silmät, korvat, suun... ja sydämen joka pumppaa jotain veren tapaista. 

Kai siitäkin voi olla onnellinen."



Olen hengissä, tahdon elää.
Kiitos.