lauantai 24. maaliskuuta 2012

Eräänä päivänä, kirjoitin tän yksinkertaisen laulun.


Aivan ensimmäiseksi anteeksi tämä pitkä päivitystauko... 
Tuntuu vain kuin ei oikein olisi mitään kerrottavaa.
Nekin pienet inspiraation säikeet jotka saan, valuvat hukkaan sillä en vain kykene saamaan tunteita sanoiksi...

Lupaan parantaa tapani.


Mutta niin, päivän aiheeseen:
Käväisinpä tuossa Juha Tapion konsertissa.



Olen tunnetusti yksi niistä, jotka eivät pidä suomi -musiikista (siis pääasiassa suomenkielisestä) juuri nimeksikään.
Tästä syystä moni kaveri ihmettelikin ääneen että mitä ihmettä juuri minä teen Juha Tapion keikalla perjantai-iltana äidin, tädin, serkun ja tädin miehen sisaren kanssa.
No, syy löytynee siitä että Juha Tapio on yksi niistä harvoista suomalaisista artisteista, joita pidän mainitsemisen arvoisina.

Ensinnäkin, en ole ikinä koskaan törmännyt artistiin, jonka sanoitukset olisivat yhtä ihmisläheisiä, lämpimiä, unelmoivia ja samaan aikaan myös realistisia kuvauksia ihan tavallisesta arjesta.
Suuret tunteet esitetään hiomatta niistä särmää pois puhumattakaan siitä kuinka upeasti Juha tulkitsee sävellys- ja sanoitustyönsä.
Kaikenkaikkiaan Kajaanin keikka ei luultavasti jättänyt ketään kylmäksi. 

Keikka oli loistava, ei sitä oikein muuten voi kuvata.
Suosittelen kaikille, mikäli Juha keikkailee lähistöllä, että piipahdatte konsertissa.
Saatatte yllättyä.♥


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti