perjantai 13. huhtikuuta 2012

Rakastan, Rakastan, Rakastan sua.

...Uskothan uskothan uskothan mua?

Kengänpohjat loiskuvat vasten kevätauringon lämmittämää, loskaista asfalttia.
Sinä hymyilet, hymyilen takaisin ja sinun kätesi tuntuu lämpimältä omassani.
Sinulla on todella kauniin väriset ja rehelliset silmät.
Auringon valo kutittaa poskia.

Huuleni vasten omiasi, levottomat käteni hiuksiesi seassa.
En ole koskaan aiemmin käsittänyt, kuinka kaunis ihminen voikaan oikeasti olla.
Kuinka sydän onkin puhdas, rehellinen ja hellä...
Kuinka pienet asiat maalaavat kasvoille hymyn ja onnen ihmismieleen.

Puristan paitasi helmoja nyrkkeihini ja silität hiuksiani kyynelten valuessa poskillani.
Olen väsynyt ja voimaton, kykenemätön kannattelemaan omaa taakkaani.
Kuiskaat korvaani: "Kaikilla on näitä päiviä, huominen on jo parempi."
Hymyilet ja vaikka käännän kasvoni pois, et lähde luotani.

Istut vain siinä, pidät kädestäni kiinni.

Avaan silmäni, karistan unen muruset kasvoiltani.
Kosketan paljasta selkääsi ja hymyillen kiedon käteni lämpimän kehosi ympärille.
Hengitän vasten ihoasi, sydämesi sykkii samaan tahtiin omani kanssa.
Hiuksesi ovat aamuisen pehmeät, suutelen poskeasi ja vajoan jälleen vierelläsi uneen.


Tahdon oranssinpunaiset ja pitkät hiukset.
Tahdon sellaisen työn, johon voin aamuisin pyöräillä unisen kaupungin halki.
Tahdon kerrostaloasunnon, jonka parvekkeella voin kasvattaa ruukuissa porkkanoita.
Tahdon meille yhteisen kahvipöydän, jonka ääressä saan yhdessä juoda kanssasi aamukahvia.
Tahdon kanssasi yhteisen makuuhuoneen, jonka salassa voin kietoutua syliisi ja nukahtaa vierellesi.
En kaipaa valtaa, en rahaa, en vaurautta, kaikki mitä tahdon...

...voin tiivistää sanaan Sinä.


Tumblr_m2dt6089hf1qizwhto1_500_large 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti