perjantai 11. lokakuuta 2013

Never let it fade.



Kai se vain on niin, että jossain vaiheessa tajuaa, että rakkaus, 
jota jokainen kantaa sisällään 
ei ehkä kuulukaan jollekulle. 
Siksi ei saisi olla katkera erotessa.
Ei saisi sanoa "et koskaan rakastanut minua"
Ei se pidä paikkaansa. 
Entä jos rakastikin? Valtavasti?
Mutta se hiipui kuin auringonpaiste, hitaasti, tihkusateeksi.
Ei siitä voi ketään syyttää.
Kukaan ei ole siihen syyllinen, 
että jonain päivänä tajuaa antavansa itseään ihmiselle, 
jonka käsiin ei tunne kuuluvansa.


Jonka kosketus ei enää lämmitä,
eikä katse sulata sydäntä.
Eivätkä suudelmatkaan enää maistu
juuri sitruunaa makeammilta.
Eikä siihen ole varsinaista syytäkään,
ei vain tunnu olevan toiselle sopivaa rakkautta,
jota antaa.
Kyllä se siitä.

Goodbye shoes

Mutta
Asiat voivat siis olla myös toisin.
Kaipa minä saan tuntea näin♥


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti