sunnuntai 22. joulukuuta 2013

I'm dreaming of a white Christmas


Tähän on tultu.
Kaksi päivää jouluun on, eikä edes itse tarvitse laskea kun muut tuntuvat kyllä muistuttavan.
Elämäni 18. joulu.
Eikä joulupukki vieläkään ole lempihenkilöni.



Vuosi vuodelta sen saa todeta, kuinka vanhetessaan alkaa ajatella muita enemmän ja enemmän joulua järjestellessään.
Itse olen enemmän tai vähemmän itsekkäistä syistä yrittänyt olla mahdollisimman paljon apuna äidille koko lähisuvun kattavan joulun järjestelyissä ja lahjojen hankinnassa, niin että ei tarvitse tuntea pistoa sydämessään, jos sattuu aattona jonkin lahjapahasen saamaan.
Toinen harrastukseni näin joulun alla on liittynyt nuorempien sisarusteni syyllistämiseen ja marttyyriuteni korostamiseen, sillä erityisesti minua ärsyttää, mikäli muut eivät tee mitään vaikka nätisti vaivautuisin pyytämäänkin...
Eli se niinkutsuttu jouluaikuinen minussa on valitettavasti vienyt tilaa rehelliseltä ja rauhalliselta joulumielen kasvatukselta...

Tosiaankin, se, mitä mietin tänä jouluna liittyy ihmisen todelliseen "jouluminään". 
Eikö ihminen voisi ajatella toisia myös joulun ulkopuolella?
Eikö toista voi muistaa sillointällöin mukavuuksilla tai avunannolla muulloinkin?
Miksi ihmiset kiinnostuvat toisistaan vain joulunpyhinä, jolloin kortit ja lahjat lähtevät myös sukulaisen kaiman kaverin kummille, vaikka tätä on nähty viimeksi kymmenisen vuotta sitten?
Eivät ihmiset paljoa huomiota kaipaa. Oikeasti.
Suosittelisin siis jokaista panostamaan ennenkaikkea aineettomiin, rakkaudentäyteisiin lahjoihin, joihin kuuluu läheisyyttä, läsnäoloa ja keskinäistä avunantoa.




Niin että hyvää joulua kaikille, tyhjentäkää se tiskikone ja imuroikaa välillä, 
siitä se äiti onnelliseksi tulee.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti