torstai 2. lokakuuta 2014

Wake me up when September ends.

Asunnossani on likaiset ikkunat.
Niiden takana viimeisiään vetelevän ruskan värjäämät lehdet matkaavat syystuulen mukana.
Sälekaihtimet jakavat maiseman osiin; leikkauksiin, pintoihin, tasoihin.
Seuraan ikkunastani mustien oravien ja citykanien liikkeitä takapihalla.
Se on yllättävän jännittävää.
Kiinnittää huomiota epämääräisiin, epätodellisiin asioihin, tarkoitan.

Maailma on kauniimpi, jännittävämpi, 
kun vain jaksaa keskittyä epäoleelliseen.


Neilikat kukkivat pöydälläni kolmatta viikkoa,
nauttivat ehkäpä asuntoni viileydestä.
Kaukolämpö ei kanna tänne saakka.
Kylmät seinäneliöt asunnossani odottavat lintutaulua.
Se taulu tekee kodin kotiini, joka ei ole kotini.
Vieraat ja tutut vain tavoittavat minut uuden postinumeron takaa,
uudesta kaupungista, vierailta kaduilta.
Onneksi olen sopeutuvainen.
En pelkää kaupunkia,
joka hautautuu talveksi lumeen, pimeyteen, pakkaseen ja japanilaisiin turisteihin.

Syksyn saapuessa löysin myös itseni;
näiltä keltaisten lehtien peittämiltä kaduilta,
punaisten pihlajien katveesta.
Kaupungista, joka herää talveen,
ja jonka kadut kohisevat pohjoistuulen huurtaessa taivasta.

Uusi kaavoitus osaa yllättää,
osaa paljastaa jotain uutta, merkityksellistä,
myös minussa.


Please stay a while. I rather love you, and I need a day to just crunch leaves, sip coffee in the park, and enjoy the colours.
(kuva: pinterest)

lauantai 16. elokuuta 2014

When life gives you sweets, all you taste is lemon.


Long time no see.



Edellisen postaukseni jaoin tänne tammikuussa.
Sen jälkeen olen:
- valmistunut ylioppilaaksi ihan hyvin arvosanoin


- saanut hyväksynnän kolmeen korkeakouluun,
joista valitsin tulevaisuudekseni Lapin Yliopiston.

- tehnyt töitä kuin hullu
- voittanut raaputusarvasta tonnin
- juonut viinaa
- saanut kolme antibioottiuuria
- käynyt ulkomailla kahdesti..

Voisi siis sanoa, että paljon on tapahtunut, ei mitään kamalaa ja radikaalia...


Mutta silti olen ollut masentuneempi kuin koskaan.

Mistä se johtuu?
Että elämässä on miljoona asiaa, joista olet onnellinen,
mutta samaan aikaan olet onnettomampi kuin koskaan.
Mikä todellisuudessa saa ihmisen toteamaan
"Minä en tahdo elää"?



tiistai 14. tammikuuta 2014

I will survive, I can do it.


Tavallaan jokainen on surullinen.

Untitled


Minäkin. Olen sitä usein ja pitkälti ilman erityistä syytä.
Kaipa se on osa luonnetta, kun tuntuu pahalta, vaikka kaikki onkin hyvin.
On mies, ystäviä, perhe ja koulukin sujuu.
On kaikki mitä luulisi tarvitsevansa.

Olenhan minä onnellinen, paljonkin oikeastaan.
Olen sitä surumielisyyteni lävitsekin.
Silloin tällöin olen myös sujut mutrusuisen peilikuvani kanssa,
eikä suru haittaa, ei ollenkaan.
Ei aina tarvitse hymyillä.
Ei aina.

Eikä aina tarvitse jaksaa.
Olen usein väsynyt ja uupunut.
Toiset eivät vain ole yhtä energisiä ja pystyviä.
Saatan yhtäkkiä ymmärtää, etten vain jaksa.
Silloin pakenen päähäni ja olen hiljaa, silloin olen yksin, eikä muilla ole siihen osaa.
Siihen muut eivät valitettavasti voi vaikuttaa.

On myös niitä hetkiä, kun en jaksa kykenemättömyyttäni.
Olen liian lihava, liian laiska, liian tyhmä, liian paljon kaikkea ja en mitään.
Silloin usko loppuu ja kaikki oleellinen unohtuu.

Niin kuin putoaisi jään läpi äkkisyvään, eikä osaisi uida.
Kaikki on niin vierasta, vaikka sen on kokenut usein aiemminkin.


Tilanteeni ei kuitenkaan ole toivoton, ei kenenkään ole.

Sitä elämä on, kuten sanotaan, ei lainkaan ruusuilla tanssimista.
Ja vaikka välillä on todella kamalia hetkiä, minä pärjään.
En siis valehtele, kun minulta kysytään pärjäänkö
ja minä vastaan


Kyllä minä pärjään.

I can do it!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

So, what's next?


Miellyttävää uutta vuotta itsekullekin!
2014 <3
Tänä vuonna en aio tehdä mitään erityisiä lupauksia, kuten en yhtenäkään aikaisempana vuonnakaan, joten ajattelin vähän listata mitä tulen ja aion tehdä tänä vuonna!


Aloitetaan koulusta, sillä luvassa on paljon uutta ja ihmeellistä:

- Ylioppilaskirjoitukset! Toivottavasti luvassa on hyviä arvosanoja kahden M:n seuraksi...
- Hakuprosessit uusiin kouluihin! Ajattelin hakea Oulun yliopistoon kasvatustieteiden puolelle luokanopettajaksi tai maantieteen laitokselle. Toinen paikka on Rovaniemi, jonne haen opiskelemaan kuvataiteen opettajaksi. Luvassa on myös muutama muu paikka, jonne haen opiskelemaan matkailualaa.


Eli kuten näkyy, aikani huolettomana luksuna on ohi ja olisi aika itsenäistyä... Luvassa siis paljon muutoksia, Pelottavaa, eikö?

Sitten muuhun elämään:

-  Aion matkustaa PALJON! Yksi varma reissu on tulossa ainakin Ruotsiin ja toinen  on sitten viikon loma jonnekin etelään, en vain vielä tiedä minne... Katsotaan nyt sitten minne maailma kuljettaa
- Aion ehkä hieman korjata elintapojani, vähän treeniä ja salaattia... kyllä tästä hyvä tulee.
- Yritän päästä eroon masennuksestani, tai edes saada sitä vähän kuriin... Edellinen vuoteni oli varsin kamala.
- Luvassa myös inttileskeyttä, mikäli en itse päätä hakea armeijaan, olisin nimittäin perin kiinnostunut siitä.
- Aion hankkia tatuoinnin, ehkä jopa kaksi!
Tässä nyt hieman alustavia juttuja, luvassa on myös ehkä pieni kuvapostaus viimevuodesta kliseiseen tyyliin.
Stay Tuned and Happy New Year!