tiistai 26. huhtikuuta 2016

osatapa lähteä.

Miksei mitään tapahdu?

Katson ulos Yliopiston käsikirjaston ikkunasta sateiseen metsikköön ja pohdin,
voisinko olla jossakin muualla.

Osatapa edes lähteä.
Osaisinpa vain tarttua mahdollisuuteen mennä.
Äkkiä voisi ajatella, että kun ei tapahdu mitään pahaa,
asiat ovat hyvin.
Mutta kun mitään ei tapahdu.
Ei yhtikäs mitään.

Kerran kun sitä pysähtyy,
Ei tartu jokaiseen "joo"hon,
Pysähtyy lopullisesti.
Pysähtyy vain ja miettii, onpa hyvä ettei ole mitään.
Ettei ole yhtään mitään.
Ja sitten menee asuntoonsa istumaan, keittää kupin teetä
ja jatkaa ikkunoista ulos tuijottelemista.

Koska kaikki on tuolla ulkona.
On kamalaa olla tällainen jahkailija.